Mintun ja Rosan TET-kuulumisia

Tulimme TET-harjoitteluun Music Against Drugs ry:hyn maanantaina. Olimme innokkaita ottamaan tulevan viikon vastaan, eikä kumpaakaan meistä jännittänyt erityisemmin. Tullessamme toimistolle esittelimme itsemme muutamalle ihmiselle. Kaikki olivat todella mukavia ja iloisia. Harmiksemme ohjaajamme Miia sairastui, mutta onneksi toimiston muu väki auttoi meitä tehtävissä ja antoi niitä lisää. Ensimmäinen päivä meni tutustuessa yhdistykseen ja sen toimintaan. Päivän lopuksi pumppasimme myös jumppapalloja toimiston olohuoneeseen. Lähdimme kotiin hyvillä mielin ja seuraavaa päivää odottaen.

Toisena päivänä homma oli jo tutumpaa kuin maanantaina. Saimme arvioitavaksi paljon julisteita, joita laitetaan esille kouluihin. Kirjoitimme jokaisesta julisteesta hyviä ja huonoja puolia, mikä veikin koko päivän. Pidimme välissä myös tauon olohuoneessa, jossa on nyrkkeilysäkki, jumppapalloja, säkkituoleja, pingispöytä ja keinu. Ihmiset olivat jo tutumpia ja paikka alkoi tuntua siltä, että täällä olisi kiva työskennellä vaikka aikuisena.

Keskiviikkona katsoimme julisteet loppuun ja saimme testata yläkoulun tukioppilaille järjestettävää kyselyä nuorista ja nuorten harrastamisesta. Loppupäivän olimme kävelyllä Ink-tiimin kanssa. Kävelyllä teimme erilaisia keskustelutehtäviä pienissä ryhmissä. Tunnelma oli sama kuin tiistaina eli erittäin mukava.

Torstaina Minttu oli kipeänä. Aamulla kävin kaupassa ohjaajamme Miian kanssa ja laminoin lappuja. Loppupäivä oikeastaan meni siinä, kun kirjoitin tekemämme arvostelut julisteista puhtaaksi koneella.

Perjantaina oli TET-harjoittelumme viimeinen päivä. Aamulla teimme perusasioita esim. tyhjensimme tiskikoneen ja laminoimme pari kylttiä oviin. Askartelimme myös magneetteja Ink-tiimin kanssa. Lounaan jälkeen kirjoitimme tämän blogin loppuun ja Miia piti molemmille arviointikeskustelun. Kaiken kaikkiaan TET-jakso oli mukava ja antoisa Music Against Drugs ry:ssä. Kiitos vielä kaikille mukana olleille ohjaajille, Ink-tiimille ja koko toimiston väelle!

Minttu Hyvärinen ja Rosa Rauhala, Mankolan yhtenäiskoulu 9lk.

Anssi Kela feat. Jyväskylän sinfonia -ilta Music Against Drugs ry:n kanssa

13.5. Jyväskylän Sinfonia järjesti konsertin Anssi Kelan kanssa, ja he tarjosivat meille mahdollisuuden päästä kuuntelemaan tätä konserttia Music Against Drugs ry:n porukan kesken. Kerron nyt lyhyesti tästä konserttikokemuksestani!

Tapasimme vähän ennen show´ta koko porukan kanssa Paviljongin aulassa. Itse olin ainakin todella odottavaisin mielin, koska en ole ikinä päässyt kuuntelemaan sinfoniaorkesteria livenä. Lisäksi mielenkiintoinen yhdistelmä sinfoniaa ja Anssi Kelaa ei voi olla muuta kuin eeppistä. Aula oli täynnä ihmisiä, joten siirryimme hyvissä ajoin paikoillemme.

Lämmittely soinnut alkoivat raikaamaan ja sovimme, että otamme ryhmäkuvan sitten väliajalla. Valot pimenivät ja Kelakin saapui lavalle. Kuultiin sekä Anssi Kelan klassikkoja että myös uudempia ja vähemmän kuultuja biisejä. Biiseistä muodostui hauskan mahtipontisia ja Kela itsekin sanoi, että hänen biisinsä alkavat kuulostamaan sinfonian kanssa jopa ihan oikealta musiikilta. Milla-biisin tokassa säkeistössä Kela lauloi hauskasti miehestä kahvilan seinällä, jonka olkaan on tatuoitu Jack Nicholson. Jäi meille mysteeriksi, että oliko “moka” osa show´ta, vai oikea moka! Kelan huumori siivitti pienet mokat hauskasti osana show´ta ja tekivät saliin iloisen ilmapiirin. Hyvä esimerkki meille nuorille siitä, miten mokaaminen ei aina ole pahasta, vaan sillä voi olla jopa rentouttava vaikutus. Oma lempparisovitus oli ehkä Levoton tyttö, jota en muuten ole kauheasti välittänyt kuunnella, mutta sinfonian kanssa biisi oikein heräsi eloon aivan uudella tavalla.

 

Show oli kyllä mieletön! Oon aina tykännyt kuunnella erilaisia sekoituksia esimerkiksi juuri rockista ja sinfoniamusiikista. Tää oli kyllä niin hieno tilaisuus päästä katsomaan tällaista konserttia, jossa yhdistyy sekä lapsuuden soitetuimmat biisit että sinfonian mahtavalta kuulostava musiikki. Kiitos Jyväskylän Sinfonia!


Senni Sahila

Music Against Drugs ry:n vapaaehtoinen ja Ink-tiimiharjoittelija

Ink-tiimin kevään 2017 soma-kampanjassa taistellaan syrjintää vastaan ja ollaan syrjittyjen puolella

Sun puolella 2017 on syrjinnän ja kiusaamisen vastainen kampanja. Syrjintä kuuluu olennaisesti koulukiusaamiseen, vaikka se onkin usein vaikea mieltää kiusaamiseksi ja se jää siksi usein huomioimatta. Tavoitteenamme on lisätä tietoutta syrjinnästä ja sen mahdollisista vaikutuksista, sekä lisätä tietoisuutta siitä, kuinka puuttua syrjintään. Lisäksi tavoitteenamme on lisätä tietoisuutta erilaisista tukiverkostoista ja selventää nuorille, mistä hakea apua syrjintään tai sen aiheuttamiin ongelmiin.

 

Tarkoituksenamme on tuoda julki syrjintää tai kiusaamista kokeneiden selviytymistarinoita ja näin herättää ajatuksia siitä, kuinka vahingollista se voi todellisuudessa olla. Tulevaisuudessa tulemme julkaisemaan vapaaehtoisten kertomia syrjintä -ja kiusaamistarinoita videoiden muodossa ja myös sinä voit lähettää meille oman tarinasi joko sosiaalisessa mediassa viestillä tai sähköpostitse (anni.parkkonen@musicagainstdrugs.info 12.5.2017 mennessä). Kysy rohkeasti lisätietoja, jos haluat tietää lisää kampanjastamme! 

 

Lisätietoja kampanjasta Facebook-sivulla.

 

Kampanja on Music Against Drugs ry:n Ink-tiimin nuorten suunnittelema ja toteuttama projekti, joka toimii osana Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishanketta.

 

Music Against Drugs ry on käynnistänyt paikallisen, nuorten työelämäosallisuutta edistävän Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishankkeen (2015–2018). Kehittämishanke on osa Sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus STEA:n Paikka auki -avustusohjelmaa, jonka tavoitteena on edistää erityisesti vaikeasti työllistyvien ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten mahdollisuuksia päästä työelämään sekä vahvistaa nuorten työelämävalmiuksia.

Ink-tiimi takoo miekat hauraiksi

Me täällä ink-tiimissä arvostamme läheisyyttä toisiin ihmisiin ja monille yksi koko tiimijakson kohokohdista on uusiin työkavereihin tutustuminen. Niinpä perjantaina 17. maaliskuuta tiimimme päätti, että näinä paikoittain ankeina kevään päivänä olisi hyvä välillä päästä kokemaan läheisyyttä. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, siispä päätimme käyttää ehkä ihmiskunnan vanhinta keinoa lähestyä toista, nimittäin lähitaistelua.

Toden totta, mikäpä muu riisuu ennakkoluuloja yhtä tehokkaasti kuin kaksipuolinen mättäminen? Siitä huolimatta päätimme, että silmittömään nyrkkitappeluun antautuminen luo monille turhan korkean kynnyksen, joten parempi olisi lähestyä aihetta hillitymmästä näkökulmasta. Valitsimme lajiksemme historiallisen miekkailun ja määränpääksi Savelan Taistelulajikeskuksen, jossa toimii Jyväskylän historiallisen miekkailun seura. Osaltaan matka Vesangantien varrella sijaitsevaan taistelulajikeskukseen loi tunnelmaa: jäiset tiet, kylmä sade ja kulku teollisuuspuiston läpi mäen päälle pieneen tiilirakennukseen oli omanlaisensa seikkailu. Sisälle mentäessä tunnelma oli kuitenkin toinen.

Edessä avautui suuri sali, jonka seiniä koristivat kaikki mahdollinen haarniskoista ja harjoittelunukeista aina erimuotoisiin aseisiin, niin puisiin, muovisiin ja teräksisiin. Tiimin vaihdettua vaatteet astetta mukavampiin, lyöttäydyimme kahden ohjaajan seuraan kuuntelemaan pienimuotoista historian luentoa. Tänään kulkisimme vanhan italialaisen mestarin Fiore dei Liberin oppien mukana, tarttuessamme kahden käden pitkämiekkoihin. Oppien painotus oli käytännön läheisyydessä, sillä ne oli tehty laillisia kaksintaisteluja varten, joissa sodan kaoottisuus ei ollut läsnä. Ennen vanhaan kaksintaistelut jatkuivat kunnes vastustaja oli maassa, elävänä tai ei. Siitä huolimatta tiimimme eivätkä luultavasti ohjaajammekaan olleet valmiita sitoutumaan kuolemantaisteluun aivan vielä, joten meille annettaisiin eri materiaaleista valmistettuja harjoitusmiekkoja. Vielä kouramme eivät saaneet miekkoja kuitenkaan koskettaa, pitäähän ennen juoksemista opetella kävelemään.

Mutta ennen kävelyä piti opetella seisomaan, joten ensimmäinen asia, jonka opimme oli oikea asento. Toinen jalka edessä, toinen takana, polvet joustavana, jotta kroppa voi kääntyä koko voimalla. Sen jälkeen meidän piti oppia pysymään valppaana omasta ympäristöstä, nimittäin meidän piti liikkua tässä asennossa ja yrittää koskettaa toisiamme selkään. Pienen hippastelun jälkeen tartuimme viimein aseisiin, mutta ei oppimatta ensin turvallisuudesta. Erikokoisten ja -muotoisten ihmisten kanssa taistellessa on hyvä tietää turvaetäisyys eli etäisyys, jolloin vastustajan miekan heilautuksen ei ole mahdollista osua itseen. Taistelussa tarkoitus olisi osua miekan kärkikolmanneksella, mikäli terän jakaa kolmeen osaan, joten etäisyyden hallinnalla on elintärkeä rooli. Harjoittelussa kärjet eivät kuitenkaan saa koskea vastustajaan ja seuran harjoituksissa käytäntönä onkin ollut rangaista kärjen koskemista vastustajaan kevyellä viidenkymmenen punnerruksen sarjalla. Joten, tiimimme hallitsi nyt seisonnan, liikkumisen ja turvallisen etäisyyden. Oliko jo aika sohia aseilla?

Ei oikeastaan. Jos aiemmin opettelimme seisomaan ja kävelemään, varsinainen taisteleminen olisi enemmänkin tanssia, tai kuten ohjaajamme sen sanoi, kirjoittamista. Periaatteessa kaksintaistelu ei ole sen kummempaa kuin liikkumista asennosta toiseen ja näiden asentojen muodostamia sarjoja. Ainoa vaan, että tämän liikkumisen aikana tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Jokaiselle liikkeelle on vastaliikkeensä, esimerkiksi ratkaisu kahden lyönnin jäädessä toisiinsa jumiin on siirtyä lähemmäs ja antaa rivakka potku haaroihin. Tunti oli kuitenkin liian lyhyt aika tiimille terästäytyä haaroihin kohdistuvia iskuja vastaan, joten lähdimme harjoittelemaan pareittain toistaen yhä kasvavia liikesarjoja. Yksipuolisista lyönneistä siirryttiin vastaiskuihin, lähestymisiin ja kevyisiin tönäisyihin. Liikkeiden välissä ohjaajat valottivat oppien historiaa ja käytäntöä tiimin seisoessa rivissä miekat terät kohdistettuna maahan. Aika kävi nopsaan lyöntejä opetellessa, välillä vaihtaen aseita ja pareja. Tunti todellakin tuntui lopulta liian lyhyeltä ajalta syventymiseen, mutta parempaa esimakua on vaikeaa hakea, varsinkin kun ohjaajat pitivät lopuksi pari kunnon kaksintaistelua haarniskoin ja yhden käden sapelein aseistettuina. He haastoivat meidät huomauttamaan jos näkisimme iskun ruumiiseen, mutta oli hyvä jos edes kamera sai taltioitua heidän liikkeensä tarkasti.

Harjoittelukerrasta jäi erittäin vaikuttunut tunne. Itse olin aina luullut miekkailun olevan vähän kadonnut laji, mutta ohjaajien mukaan taisteluoppaita on säilynyt keskiajalta asti yllin kyllin. Jopa Fioren itse ohjeista on säilynyt neljää erilaista kopiota. Historiallinen miekkailu harrastuksena on alkanut kokea suurempaa kiinnostusta, ehkä osittain eri medioiden kautta, joissa historiallinen lähitaistelu valtaa enemmän ja enemmän alaa. Kaksintaistelu sisältää paljon enemmän tekniikkaa kuin osasin edes odottaa aiemmin ja tämä oli vain kurkistus pinnan alle. Seura opettaa myös viikinkiajan taistelua, jousiammuntaa ja hevosten selästä taistelua. Tämän tunnin jälkeen ainakin omat käsitykset kaksintaistelusta olivat muuttuneet hyvin suuresti.

Toden totta, mikäpä muu riisuu ennakkoluuloja yhtä tehokkaasti kuin kaksipuolinen mättäminen?

-Ink-tiimin mediahessu, Veeti

Kuulumisia tiimileiriltä

Tiimi4 Vlogi

Tutustumassa työelämään Music Against Drugs ry:ssä

Kuvassa Nean TET-jakson aikana askartelemia pinssejä ja sydän Fimo-massasta.

Aluksi kun lähdin kotoa oli ihan normaali olo, ei jännittänyt tai muutakaan, mutta bussissa ennen kun jäin pois niin alkoi sellanen pieni jännitys. Astuin ulko-ovesta sisään, riisuin ulkovaatteet, jännitys kasvaa ja kasvaa, että miten ne mut ottaa TET-jaksolle. Jännitys kumminkin loppu ajan kanssa. Tiesin koko ajan, että joudun esittelemään itseni jotenkin. Siihen asti, kun sain oman vuoron olin aivan jännittynyt. Heti sen jälkeen olin aivan innoissani, että mitä tästä TET-jaksosta tulee.

TET-paikkaa oli tosi vaikea löytää, onneksi papalla tuli mieleen tämä ja kysyi. Kieltämättä paikan etsimiseen meni paljon aikaa, mutta pääasia on, että tää tuli tarjolle. Ja oon tyytyväinen tähän paikkaan, parempihan tää on, kuin istua linja-auton kyydissä kuusi tuntia. Täällä oon kumminki saanu tehdä mm: pinssejä,
mokkapaloja, fimoilua, kaupassa käyntiä (hakemassa välineitä),
kirjoitellu tekstiä, haastatellut (joka oli hauskaa).

TET-jaksolta en odota sillä tavalla mitään, mutta tätä oon kyllä odottanu. Odotin innolla myös seuraavaa päivää, kun kuulin mitä me tiistaina tehdään. Mun mielestä tettiin oli hauska tulla ja tutustua työelämään. TET-jakso saisi olla ehkä päivän tai jopa kaksikin pidempi.

Työympäristö on mukava, toimistolla on myös todella kivasti laitettu huone, jossa tehdään enemmän hiljaisesti ja saa tehdä siellä työt rauhassa. Ja muutenkin toimistolla on sellainen lepponen fiilis ja kaikki on ystävällisiä toisille. Työaika on sopiva maanantaina 10.00–16.00 ja tiistaina 9.00–15.00, eikä vaikuta mitenkään pitkältä tai myöhältä varsinkaan maanantaina. Tetissä on muutenkin mukava olla, saa vähän vaihtelua ankeeseen kouluelämään, vaikka koulussa olis mukava olla kavereiden kanssa.

– Nea Holmberg, Vaajakummun koulu, 7.lk

Millainen olisi maailma ilman ehkäisevää päihdetyötä?

Viikolla 45 vietettiin ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Monesti törmään itse ajatukseen, ettei ehkäisevällä päihdetyöllä ole enempää annettavaa, kuin pelotella ääritapauksilla huumeidenkäyttäjistä ja kertoa faktoja, jotka kaikki tietävät entuudestaan. Mutta millainen oikeasti olisi maailma, jos ehkäisevää päihdetyötä ei toteutettaisi?

Mitä jos vain kiellettäisiin koskemasta huumeisiin ja se siinä, odotettaisiin vain hiljaa. Apua saisi vasta kun vahinko on jo tapahtunut ja stigma palanut syvälle käyttäjän statukseen, rikosrekisteriin ja potilastietoihin. Lohduttomaan tilanteeseen joutuneet olisivat kaman välittäjien ja totaalikielto-moralisoijien välissä, eikä kumpikaan suunta tuntuisi järin kutsuvalta. Päihdekasvatus ilman nuorta läheisesti koskevaa motiivia ei ole mielestäni kovinkaan tehokasta. Jos nuorille tarjotaan uhkakuvia eikä faktoihin perustuvaa tietoa päihteistä, miten voidaan olettaa nuorten oman itsenäisen ajattelun kehittyvän? Saati heidän tulevaisuudessa ottavan vastuuta omista valinnoistaan? Vaikka ehkäisevä päihdetyö ei voi täysin estää nuorten päihteidenkäyttöä, laadukas päihdekasvatus voi saada nuoren ottamaan huomioon, mikä vaikutus valinnoilla on omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

On tärkeää tarjota nuorille parempaa tekemistä kuin vetää pää täyteen. Kunnallisen nuorisotyön ohella myös järjestöissä tehtävä ehkäisevä päihdetyö mahdollistaa nuorille kohtaamispaikkoja ja harrastuksia. Esimerkiksi Music Against Drugsin toimiston torstai-iltamat ja joulukuu 10. järjestetty valtakunnallisen bändikilpailun finaalitapahtuma Veturitalleilla. Koska jokainen tarvitsee arjestaan palautumiseen rentoutumiskeinoja, siihen on oltava tarjolla päihteettömiä vaihtoehtoja.

Sara Peuhkuri, Ink-tiimi 3