Mintun ja Rosan TET-kuulumisia

Tulimme TET-harjoitteluun Music Against Drugs ry:hyn maanantaina. Olimme innokkaita ottamaan tulevan viikon vastaan, eikä kumpaakaan meistä jännittänyt erityisemmin. Tullessamme toimistolle esittelimme itsemme muutamalle ihmiselle. Kaikki olivat todella mukavia ja iloisia. Harmiksemme ohjaajamme Miia sairastui, mutta onneksi toimiston muu väki auttoi meitä tehtävissä ja antoi niitä lisää. Ensimmäinen päivä meni tutustuessa yhdistykseen ja sen toimintaan. Päivän lopuksi pumppasimme myös jumppapalloja toimiston olohuoneeseen. Lähdimme kotiin hyvillä mielin ja seuraavaa päivää odottaen.

Toisena päivänä homma oli jo tutumpaa kuin maanantaina. Saimme arvioitavaksi paljon julisteita, joita laitetaan esille kouluihin. Kirjoitimme jokaisesta julisteesta hyviä ja huonoja puolia, mikä veikin koko päivän. Pidimme välissä myös tauon olohuoneessa, jossa on nyrkkeilysäkki, jumppapalloja, säkkituoleja, pingispöytä ja keinu. Ihmiset olivat jo tutumpia ja paikka alkoi tuntua siltä, että täällä olisi kiva työskennellä vaikka aikuisena.

Keskiviikkona katsoimme julisteet loppuun ja saimme testata yläkoulun tukioppilaille järjestettävää kyselyä nuorista ja nuorten harrastamisesta. Loppupäivän olimme kävelyllä Ink-tiimin kanssa. Kävelyllä teimme erilaisia keskustelutehtäviä pienissä ryhmissä. Tunnelma oli sama kuin tiistaina eli erittäin mukava.

Torstaina Minttu oli kipeänä. Aamulla kävin kaupassa ohjaajamme Miian kanssa ja laminoin lappuja. Loppupäivä oikeastaan meni siinä, kun kirjoitin tekemämme arvostelut julisteista puhtaaksi koneella.

Perjantaina oli TET-harjoittelumme viimeinen päivä. Aamulla teimme perusasioita esim. tyhjensimme tiskikoneen ja laminoimme pari kylttiä oviin. Askartelimme myös magneetteja Ink-tiimin kanssa. Lounaan jälkeen kirjoitimme tämän blogin loppuun ja Miia piti molemmille arviointikeskustelun. Kaiken kaikkiaan TET-jakso oli mukava ja antoisa Music Against Drugs ry:ssä. Kiitos vielä kaikille mukana olleille ohjaajille, Ink-tiimille ja koko toimiston väelle!

Minttu Hyvärinen ja Rosa Rauhala, Mankolan yhtenäiskoulu 9lk.

Käy antamassa äänesi Music Against Drugs ry:lle Samsungin äänestyksessä

Music Against Drugs ry on saanut ilon ja kunnian olla ehdokkaana upeassa seurassa Samsungin äänestyksessä.
Lue lisää, mistä tarkemmin on kysymys ja käy antamassa äänesi TÄÄLTÄ.

Äänestysaikaa on 31.5.2017 asti. 🙂

Ink-tiimin kevään 2017 soma-kampanjassa taistellaan syrjintää vastaan ja ollaan syrjittyjen puolella

Sun puolella 2017 on syrjinnän ja kiusaamisen vastainen kampanja. Syrjintä kuuluu olennaisesti koulukiusaamiseen, vaikka se onkin usein vaikea mieltää kiusaamiseksi ja se jää siksi usein huomioimatta. Tavoitteenamme on lisätä tietoutta syrjinnästä ja sen mahdollisista vaikutuksista, sekä lisätä tietoisuutta siitä, kuinka puuttua syrjintään. Lisäksi tavoitteenamme on lisätä tietoisuutta erilaisista tukiverkostoista ja selventää nuorille, mistä hakea apua syrjintään tai sen aiheuttamiin ongelmiin.

 

Tarkoituksenamme on tuoda julki syrjintää tai kiusaamista kokeneiden selviytymistarinoita ja näin herättää ajatuksia siitä, kuinka vahingollista se voi todellisuudessa olla. Tulevaisuudessa tulemme julkaisemaan vapaaehtoisten kertomia syrjintä -ja kiusaamistarinoita videoiden muodossa ja myös sinä voit lähettää meille oman tarinasi joko sosiaalisessa mediassa viestillä tai sähköpostitse (anni.parkkonen@musicagainstdrugs.info 12.5.2017 mennessä). Kysy rohkeasti lisätietoja, jos haluat tietää lisää kampanjastamme! 

 

Lisätietoja kampanjasta Facebook-sivulla.

 

Kampanja on Music Against Drugs ry:n Ink-tiimin nuorten suunnittelema ja toteuttama projekti, joka toimii osana Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishanketta.

 

Music Against Drugs ry on käynnistänyt paikallisen, nuorten työelämäosallisuutta edistävän Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishankkeen (2015–2018). Kehittämishanke on osa Sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus STEA:n Paikka auki -avustusohjelmaa, jonka tavoitteena on edistää erityisesti vaikeasti työllistyvien ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten mahdollisuuksia päästä työelämään sekä vahvistaa nuorten työelämävalmiuksia.

Ink-tiimi takoo miekat hauraiksi

Me täällä ink-tiimissä arvostamme läheisyyttä toisiin ihmisiin ja monille yksi koko tiimijakson kohokohdista on uusiin työkavereihin tutustuminen. Niinpä perjantaina 17. maaliskuuta tiimimme päätti, että näinä paikoittain ankeina kevään päivänä olisi hyvä välillä päästä kokemaan läheisyyttä. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, siispä päätimme käyttää ehkä ihmiskunnan vanhinta keinoa lähestyä toista, nimittäin lähitaistelua.

Toden totta, mikäpä muu riisuu ennakkoluuloja yhtä tehokkaasti kuin kaksipuolinen mättäminen? Siitä huolimatta päätimme, että silmittömään nyrkkitappeluun antautuminen luo monille turhan korkean kynnyksen, joten parempi olisi lähestyä aihetta hillitymmästä näkökulmasta. Valitsimme lajiksemme historiallisen miekkailun ja määränpääksi Savelan Taistelulajikeskuksen, jossa toimii Jyväskylän historiallisen miekkailun seura. Osaltaan matka Vesangantien varrella sijaitsevaan taistelulajikeskukseen loi tunnelmaa: jäiset tiet, kylmä sade ja kulku teollisuuspuiston läpi mäen päälle pieneen tiilirakennukseen oli omanlaisensa seikkailu. Sisälle mentäessä tunnelma oli kuitenkin toinen.

Edessä avautui suuri sali, jonka seiniä koristivat kaikki mahdollinen haarniskoista ja harjoittelunukeista aina erimuotoisiin aseisiin, niin puisiin, muovisiin ja teräksisiin. Tiimin vaihdettua vaatteet astetta mukavampiin, lyöttäydyimme kahden ohjaajan seuraan kuuntelemaan pienimuotoista historian luentoa. Tänään kulkisimme vanhan italialaisen mestarin Fiore dei Liberin oppien mukana, tarttuessamme kahden käden pitkämiekkoihin. Oppien painotus oli käytännön läheisyydessä, sillä ne oli tehty laillisia kaksintaisteluja varten, joissa sodan kaoottisuus ei ollut läsnä. Ennen vanhaan kaksintaistelut jatkuivat kunnes vastustaja oli maassa, elävänä tai ei. Siitä huolimatta tiimimme eivätkä luultavasti ohjaajammekaan olleet valmiita sitoutumaan kuolemantaisteluun aivan vielä, joten meille annettaisiin eri materiaaleista valmistettuja harjoitusmiekkoja. Vielä kouramme eivät saaneet miekkoja kuitenkaan koskettaa, pitäähän ennen juoksemista opetella kävelemään.

Mutta ennen kävelyä piti opetella seisomaan, joten ensimmäinen asia, jonka opimme oli oikea asento. Toinen jalka edessä, toinen takana, polvet joustavana, jotta kroppa voi kääntyä koko voimalla. Sen jälkeen meidän piti oppia pysymään valppaana omasta ympäristöstä, nimittäin meidän piti liikkua tässä asennossa ja yrittää koskettaa toisiamme selkään. Pienen hippastelun jälkeen tartuimme viimein aseisiin, mutta ei oppimatta ensin turvallisuudesta. Erikokoisten ja -muotoisten ihmisten kanssa taistellessa on hyvä tietää turvaetäisyys eli etäisyys, jolloin vastustajan miekan heilautuksen ei ole mahdollista osua itseen. Taistelussa tarkoitus olisi osua miekan kärkikolmanneksella, mikäli terän jakaa kolmeen osaan, joten etäisyyden hallinnalla on elintärkeä rooli. Harjoittelussa kärjet eivät kuitenkaan saa koskea vastustajaan ja seuran harjoituksissa käytäntönä onkin ollut rangaista kärjen koskemista vastustajaan kevyellä viidenkymmenen punnerruksen sarjalla. Joten, tiimimme hallitsi nyt seisonnan, liikkumisen ja turvallisen etäisyyden. Oliko jo aika sohia aseilla?

Ei oikeastaan. Jos aiemmin opettelimme seisomaan ja kävelemään, varsinainen taisteleminen olisi enemmänkin tanssia, tai kuten ohjaajamme sen sanoi, kirjoittamista. Periaatteessa kaksintaistelu ei ole sen kummempaa kuin liikkumista asennosta toiseen ja näiden asentojen muodostamia sarjoja. Ainoa vaan, että tämän liikkumisen aikana tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Jokaiselle liikkeelle on vastaliikkeensä, esimerkiksi ratkaisu kahden lyönnin jäädessä toisiinsa jumiin on siirtyä lähemmäs ja antaa rivakka potku haaroihin. Tunti oli kuitenkin liian lyhyt aika tiimille terästäytyä haaroihin kohdistuvia iskuja vastaan, joten lähdimme harjoittelemaan pareittain toistaen yhä kasvavia liikesarjoja. Yksipuolisista lyönneistä siirryttiin vastaiskuihin, lähestymisiin ja kevyisiin tönäisyihin. Liikkeiden välissä ohjaajat valottivat oppien historiaa ja käytäntöä tiimin seisoessa rivissä miekat terät kohdistettuna maahan. Aika kävi nopsaan lyöntejä opetellessa, välillä vaihtaen aseita ja pareja. Tunti todellakin tuntui lopulta liian lyhyeltä ajalta syventymiseen, mutta parempaa esimakua on vaikeaa hakea, varsinkin kun ohjaajat pitivät lopuksi pari kunnon kaksintaistelua haarniskoin ja yhden käden sapelein aseistettuina. He haastoivat meidät huomauttamaan jos näkisimme iskun ruumiiseen, mutta oli hyvä jos edes kamera sai taltioitua heidän liikkeensä tarkasti.

Harjoittelukerrasta jäi erittäin vaikuttunut tunne. Itse olin aina luullut miekkailun olevan vähän kadonnut laji, mutta ohjaajien mukaan taisteluoppaita on säilynyt keskiajalta asti yllin kyllin. Jopa Fioren itse ohjeista on säilynyt neljää erilaista kopiota. Historiallinen miekkailu harrastuksena on alkanut kokea suurempaa kiinnostusta, ehkä osittain eri medioiden kautta, joissa historiallinen lähitaistelu valtaa enemmän ja enemmän alaa. Kaksintaistelu sisältää paljon enemmän tekniikkaa kuin osasin edes odottaa aiemmin ja tämä oli vain kurkistus pinnan alle. Seura opettaa myös viikinkiajan taistelua, jousiammuntaa ja hevosten selästä taistelua. Tämän tunnin jälkeen ainakin omat käsitykset kaksintaistelusta olivat muuttuneet hyvin suuresti.

Toden totta, mikäpä muu riisuu ennakkoluuloja yhtä tehokkaasti kuin kaksipuolinen mättäminen?

-Ink-tiimin mediahessu, Veeti

Kuulumisia tiimileiriltä

Millainen olisi maailma ilman ehkäisevää päihdetyötä?

Viikolla 45 vietettiin ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Monesti törmään itse ajatukseen, ettei ehkäisevällä päihdetyöllä ole enempää annettavaa, kuin pelotella ääritapauksilla huumeidenkäyttäjistä ja kertoa faktoja, jotka kaikki tietävät entuudestaan. Mutta millainen oikeasti olisi maailma, jos ehkäisevää päihdetyötä ei toteutettaisi?

Mitä jos vain kiellettäisiin koskemasta huumeisiin ja se siinä, odotettaisiin vain hiljaa. Apua saisi vasta kun vahinko on jo tapahtunut ja stigma palanut syvälle käyttäjän statukseen, rikosrekisteriin ja potilastietoihin. Lohduttomaan tilanteeseen joutuneet olisivat kaman välittäjien ja totaalikielto-moralisoijien välissä, eikä kumpikaan suunta tuntuisi järin kutsuvalta. Päihdekasvatus ilman nuorta läheisesti koskevaa motiivia ei ole mielestäni kovinkaan tehokasta. Jos nuorille tarjotaan uhkakuvia eikä faktoihin perustuvaa tietoa päihteistä, miten voidaan olettaa nuorten oman itsenäisen ajattelun kehittyvän? Saati heidän tulevaisuudessa ottavan vastuuta omista valinnoistaan? Vaikka ehkäisevä päihdetyö ei voi täysin estää nuorten päihteidenkäyttöä, laadukas päihdekasvatus voi saada nuoren ottamaan huomioon, mikä vaikutus valinnoilla on omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

On tärkeää tarjota nuorille parempaa tekemistä kuin vetää pää täyteen. Kunnallisen nuorisotyön ohella myös järjestöissä tehtävä ehkäisevä päihdetyö mahdollistaa nuorille kohtaamispaikkoja ja harrastuksia. Esimerkiksi Music Against Drugsin toimiston torstai-iltamat ja joulukuu 10. järjestetty valtakunnallisen bändikilpailun finaalitapahtuma Veturitalleilla. Koska jokainen tarvitsee arjestaan palautumiseen rentoutumiskeinoja, siihen on oltava tarjolla päihteettömiä vaihtoehtoja.

Sara Peuhkuri, Ink-tiimi 3

 

 

Up With People 27.11.2016

Lunta on alkanut sataa taas ja sitä tulee oikein pyryttämällä. Sunnuntaiaamu ja saat nukkua pitkään. Ai niin, parin tunnin päästä pitää lähteä katsomaan musikaalia! Vai pitäisikö jäädä sängyn pohjalle rentoutumaan? Alkuodotukset musikaaliin eivät olleet kummoiset, ehkä meihin suomalaisiin ei välttämättä pure superoptimistisuus ja teemana maailman pelastaminen. Mutta itsekin musikaalisena ihmisenä olen aina kiinnostunut mahdollisuudesta päästä seuraamaan livemusiikkia.

Musikaali on Paviljongin auditoriossa ja väkeä on paljon: kouluikäisiä lapsia, nuoria, sekä työikäisiä. Vastaanotto on hieno, musikaalin näyttelijät ottavat katsojat vastaan jo heti aulassa ja tunnelma on kansainvälinen. Meitä Music Against Drugs ry:stä ja Ink-tiimistä kiva porukka ja viemmekin melkein koko rivin auditorion reunassa.

Heti se alkaa, nimittäin iloinen musiikki, laulu ja mukaansatempaavuus. Voiko tähän asennoitua? Maailmassa kuohuu, terrori-iskut muistuttavat itsestään viikoittain, politiikkaa kyseenalaistetaan ja ulkona todellakin on kylmä ja tuulista. Ilman alkulämmittelyä pitäisi heti osata olla iloinen! Musikaali kertoo Up with Peoplen historiasta aina 60-luvulta nykypäivään asti ja juoni alkaa rakentua mukavasti laulu toisensa jälkeen.

Kaikki esiintyjät ovat nuoria, samanikäisiä kuin minä. Laulut on englanniksi, näyttelijät ovat todella kansainvälisiä ympäri maailmaa, suurin osa Yhdysvalloista. Porukkaan on saatu suomalainen Roosa Rovaniemeltä, joka juontaa osioita suomeksi. Eri vuosikymmenet kerrotaan hienosti! Ajankohtaisten asioiden ympärille kootaan vuosikymmenten tunnetuimpia lauluja, joista on tehty älyttömän hyviä versioita! Miten nämä nuoret ovatkaan näin lahjakkaita? Milloin he ovat pystyneet harjoittelemaan? Paljon iloisia lauluja, mutta kurkistus myös ei niin iloisiin tapahtumiin nykypäivänä ja halutaan muistaa pakolaisia, sekä väkivallan uhreja.

Nuorten joukossa on superlahjakkuuksia! Hienoa tanssikoreografiaa, lava on usein täynnä ihmisiä ja kaikki osaavat laulaa upeasti. Bändi osaa soittaa joka laulun, joita oli muuten kymmeniä. Lopuksi tulee Apulantaa, mitä ihmettä! Yhdysvaltalainen laulaja osaa suomalaiset sanat ulkoa ja muut laulavat mukana. Mahtavaa!

Kyllähän tuosta jäi hyvä mieli. Aika hienoa, että innostaminen maailmanrauhan puolustamiseen voidaan tehdä musiikin ja tanssin keinoin. Lisää tällaista, suosittelen kaikille! Suomalaiselle mielelle tekee hyvää hypätä välillä iloisten laulujen maailmaan. Up with People rekryää parhaillaan myös uusia nuoria porukkaansa.

Kiitos Jyväskylän Energia lipuista!

– Lotta

Valtakunnallisen bändikilpailun finaalitapahtuma la 10.12.2016 klo 18–22 Jyväskylän Veturitalleilla

Music Against Drugs ry järjestää valtakunnallisen bändikilpailun finaalin la 10.12.2016 klo 18–22 Jyväskylän Veturitalleilla. Finaalitapahtumassa esiintyy neljä nettiäänestyksessä eniten ääniä kerännyttä bändiä, jotka on nähty paikallisten Music Against Drugs -iltatapahtumien lavalla ympäri Suomea.

Finaalitapahtumassa lavalle nousevat ja voitosta sekä huikeista palkinnoista kilpailevat: Wasted By Time (Kajaani), Karmament (Joensuu), Total Fiasco (Pori) ja Blue Acid (Kuopio)!

Finaalitapahtuman ohjelmassa on bändien esiintymisten lisäksi luvassa mm. toimintapisteitä ja DJ. Tapahtuman aikana palvelee Kulttuurikahvila Kisko.

Tapahtuma on kaikille avoin sekä päihteetön.
Tapahtumaan on vapaa pääsy!

Lisätietoja finaalitapahtumasta Facebookissa.

 

Tervetuloa!

 

Linja-autollinen ryhmäpainetta

 

Tulipa mieleeni, kun kuulin yhtenä päivänä bussissa kolmen nuoren keskustelevan päihteistä. Yleensä en kuuntele ventovieraiden puheita, eivätkä ne niin kiinnostakaan, mutta nyt kuuntelin ja sujuvasti kuuntelinkin. Tosin vain niin, etteivät puhujat huomanneet höröllä olevia korviani. Keskustelun edetessä ymmärsin, kuinka valtavassa ryhmäpaineessa nuoret oikeasti elävät.

Nuorten jutellessa kävi selkeästi ilmi kyseisen kolmikon mielipiteet. Kaksi heistä olivat hyvinkin innoissaan ja kolmas oli vaisumpi. Jopa niin vaisu, että nämä kaksi muuta keskusteluun osallistunuttakin sen huomasivat. Innokkaammat nuoret juttelivat muun muassa kokeilemistaan alkoholijuomista ja mielenkiinnostaan huumausaineisiin. Välillä he koittivat tivata kolmannelta, miksi hän ei juo ja siinä lomassa sanoivat häntä jo tylsäksikin. Päihteiden käyttöä he perustelivat sillä, että kaikkea pitää kokeilla ja kuolinvuoteella kaduttaisi kuitenkin, jos ei olisi elänyt nuoruutta villisti.

Hiljaisimmalla kaverilla oli selvästi eriävä mielipide. Hän koitti roikkua keskustelussa mukana, mutta hänestä oli selvästi luettavissa toisenlainen aate. Matkan jatkuessa hän kuitenkin alkoi pikkuhiljaa myöntymään toisten puheisiin. Jossain vaiheessa hän sanoi jo, että olisi kiva kokeilla esimerkiksi alkoholia, vaikka tuo lausahdus selvästi särähti myös hänen omaan korvaansa. Jos hänen päänsä päällä olisi ollut ajatuskupla, siitä olisi aivan varmasti nähnyt ajatuksen “pitäähän minun kun nuokin…enhän minä tahdo se porukan tylsimys olla”.

On kovin surullista, että ryhmäpaine on noin järkyttävän suuri. Vieläkin surullisemmaksi asian tekee se, että monesti tuo paljon puhuttu kuuluisa paine kohdistuu juurikin päihdekokeiluihin ja tupakkatuotteisiin, jotka eivät ole hyväksi kehittyvälle Homo sapiensille. Ei sen puoleen kyllä kehittyneillekään liiemmin. Joka tapauksessa, haitallisia ne olisivat tämänkin kirjoituksen päähenkilöille.

On varmasti olemassa tutkimuksia nuorten ryhmäpaineen syistä. Niitä en ala tähän nyt avaamaan, mutta heitän ilmoille vielä jotain omaa pohdintaa paineen syntymisestä. Tämä laumassa eläminen on varmasti monelta osin varsin hyvä asia ja toimiva ratkaisu, mutta kun yhtälön heitetään muutama kokeilunhaluinen ja itsevarma yksilö sekä joku ujohko tapaus, niin johan alkaa näyttää huonolta. Jos porukan “pomo” sanoo, että päihteet on jees niin onhan ne silloin, eikös? Ei kannata alkaa viljellä vastalauseita tai muuten saa naurut päin naamaa ja pahimmassa tapauksessa onkin enää vain porukan ex-jäsen. Jos ei tuota lopputulemaa halua niin päihteiden on oltava ok, sanoi oma mieli mitä sanoi. Pikaisella pohdinnalla tällainen tilanne lienee hyvin yleinen.

En tiedä millainen osio kouluissa on nykyään päihdekasvatuksesta, mutta mielestäni siellä pitäisi ehdottomasti painottaa, että kieltäytyminen on hyvä asia jos haluaa niin tehdä, eikä se tee ihmisestä tylsää tai ilonpilaajaa. Tuntuu, että tuollaisissa asioissa toisen mielipidettä ei arvosteta, vaikka vaikuttaakin siltä että suvaitsevaisuus on lisääntynyt monissa asioissa melko paljon. Minusta tuokin on (tai ainakin pitäisi olla) eräänlaista suvaitsevaisuutta, että hyväksyttäisiin kaikkien oma mielipide myös päihteiden käyttämisen osalta. Haluammehan elää omien valintojen pohjalta ilman paineita miltään taholta, eikö niin?

 

Blogitekstin kirjoitti Music Against Drugs ry:n toimistoassistentti Satu Virtala.