Anssi Kela feat. Jyväskylän sinfonia -ilta Music Against Drugs ry:n kanssa

13.5. Jyväskylän Sinfonia järjesti konsertin Anssi Kelan kanssa, ja he tarjosivat meille mahdollisuuden päästä kuuntelemaan tätä konserttia Music Against Drugs ry:n porukan kesken. Kerron nyt lyhyesti tästä konserttikokemuksestani!

Tapasimme vähän ennen show´ta koko porukan kanssa Paviljongin aulassa. Itse olin ainakin todella odottavaisin mielin, koska en ole ikinä päässyt kuuntelemaan sinfoniaorkesteria livenä. Lisäksi mielenkiintoinen yhdistelmä sinfoniaa ja Anssi Kelaa ei voi olla muuta kuin eeppistä. Aula oli täynnä ihmisiä, joten siirryimme hyvissä ajoin paikoillemme.

Lämmittely soinnut alkoivat raikaamaan ja sovimme, että otamme ryhmäkuvan sitten väliajalla. Valot pimenivät ja Kelakin saapui lavalle. Kuultiin sekä Anssi Kelan klassikkoja että myös uudempia ja vähemmän kuultuja biisejä. Biiseistä muodostui hauskan mahtipontisia ja Kela itsekin sanoi, että hänen biisinsä alkavat kuulostamaan sinfonian kanssa jopa ihan oikealta musiikilta. Milla-biisin tokassa säkeistössä Kela lauloi hauskasti miehestä kahvilan seinällä, jonka olkaan on tatuoitu Jack Nicholson. Jäi meille mysteeriksi, että oliko “moka” osa show´ta, vai oikea moka! Kelan huumori siivitti pienet mokat hauskasti osana show´ta ja tekivät saliin iloisen ilmapiirin. Hyvä esimerkki meille nuorille siitä, miten mokaaminen ei aina ole pahasta, vaan sillä voi olla jopa rentouttava vaikutus. Oma lempparisovitus oli ehkä Levoton tyttö, jota en muuten ole kauheasti välittänyt kuunnella, mutta sinfonian kanssa biisi oikein heräsi eloon aivan uudella tavalla.

 

Show oli kyllä mieletön! Oon aina tykännyt kuunnella erilaisia sekoituksia esimerkiksi juuri rockista ja sinfoniamusiikista. Tää oli kyllä niin hieno tilaisuus päästä katsomaan tällaista konserttia, jossa yhdistyy sekä lapsuuden soitetuimmat biisit että sinfonian mahtavalta kuulostava musiikki. Kiitos Jyväskylän Sinfonia!


Senni Sahila

Music Against Drugs ry:n vapaaehtoinen ja Ink-tiimiharjoittelija

Kuulumisia tiimileiriltä

Tiimi4 Vlogi

Millainen olisi maailma ilman ehkäisevää päihdetyötä?

Viikolla 45 vietettiin ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Monesti törmään itse ajatukseen, ettei ehkäisevällä päihdetyöllä ole enempää annettavaa, kuin pelotella ääritapauksilla huumeidenkäyttäjistä ja kertoa faktoja, jotka kaikki tietävät entuudestaan. Mutta millainen oikeasti olisi maailma, jos ehkäisevää päihdetyötä ei toteutettaisi?

Mitä jos vain kiellettäisiin koskemasta huumeisiin ja se siinä, odotettaisiin vain hiljaa. Apua saisi vasta kun vahinko on jo tapahtunut ja stigma palanut syvälle käyttäjän statukseen, rikosrekisteriin ja potilastietoihin. Lohduttomaan tilanteeseen joutuneet olisivat kaman välittäjien ja totaalikielto-moralisoijien välissä, eikä kumpikaan suunta tuntuisi järin kutsuvalta. Päihdekasvatus ilman nuorta läheisesti koskevaa motiivia ei ole mielestäni kovinkaan tehokasta. Jos nuorille tarjotaan uhkakuvia eikä faktoihin perustuvaa tietoa päihteistä, miten voidaan olettaa nuorten oman itsenäisen ajattelun kehittyvän? Saati heidän tulevaisuudessa ottavan vastuuta omista valinnoistaan? Vaikka ehkäisevä päihdetyö ei voi täysin estää nuorten päihteidenkäyttöä, laadukas päihdekasvatus voi saada nuoren ottamaan huomioon, mikä vaikutus valinnoilla on omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

On tärkeää tarjota nuorille parempaa tekemistä kuin vetää pää täyteen. Kunnallisen nuorisotyön ohella myös järjestöissä tehtävä ehkäisevä päihdetyö mahdollistaa nuorille kohtaamispaikkoja ja harrastuksia. Esimerkiksi Music Against Drugsin toimiston torstai-iltamat ja joulukuu 10. järjestetty valtakunnallisen bändikilpailun finaalitapahtuma Veturitalleilla. Koska jokainen tarvitsee arjestaan palautumiseen rentoutumiskeinoja, siihen on oltava tarjolla päihteettömiä vaihtoehtoja.

Sara Peuhkuri, Ink-tiimi 3

 

 

Tiimivlogi II: Tiimileiri Piispalassa

Tiimivlogi