STEAn avustusehdotus mahdollistaa nuorille suunnatun Ink-tiimitoiminnan jatkumisen Jyväskylässä

Music Against Drugs ry:lle on tänään esitetty avustusta lasten ja nuorten terveyden, sosiaalisen hyvinvoinnin sekä yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseen yhteensä 535 000 euroa vuodelle 2018. Nuorten työelämäosallisuuden edistämiseksi kehitetty Ink-tiimitoiminta tarjoaa jatkossakin tukea työn ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille.  

 

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA on Veikkauksen tuotoilla esittänyt myönnettäväksi Music Against Drugs ry:lle avustusta Ink-tiimitoiminnan jatkamiseen Jyväskylässä. Vuosien 2015–2017 aikana saavutetut tulokset nuorten työ- ja opiskeluosallisuuden edistämisessä ja työelämävalmiuksien vahvistamisessa mahdollistavat toiminnan jatkumisen kohdennetulla toiminta-avustuksella. Nyt esitetty avustus mahdollistaa entistä useammalle 18–29-vuotiaalle nuorelle aikuiselle siirtymävaiheen tuen kohti työ- tai opiskeluelämää. Ink-tiimitoiminnalle esitetty avustus on yhteensä 269 000 euroa vuodelle 2018.

 

“Ink-tiimille on ollut selkeää kysyntää nuorten keskuudessa ja monelle nuorelle Ink-tiimi on ollut ponnahduslauta eteenpäin. On hienoa, että saamme jatkossakin jatkaa nuorten tsemppaamista kohti omia unelmiaan sekä edistää lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia”, iloitsee Music Against Drugs ry:n toiminnanjohtaja Sampo-Ilmari Tuhkalehto.

 

Lisäksi nyt esitetyllä avustuksella jatketaan vuonna 2015 käynnistettyä Music Against Drugs -päihdekasvatuskokonaisuuden kehittämisprojektia sekä verkkopelaamisesta kiinnostuneiden nuorten osallisuuden edistämiseen ja pelihaittojen ennaltaehkäisyyn tähtäävää ISGee-verkkopelihanketta.

 

LISÄTIEDOT:
Reeta Nitovuori, Music Against Drugs ry:n viestinnän suunnittelija
puh. 050 345 6350, reeta.nitovuori@musicagainstdrugs.info

 

Music Against Drugs ry on valtakunnallisesti lasten ja nuorten terveyttä, sosiaalista hyvinvointia sekä yhteiskunnallista osallisuutta edistävä ehkäisevän päihdetyön järjestö, joka on perustettu vuonna 2010. Lisätietoja esitteestä: https://issuu.com/musicagainstdrugsry/docs/yleisesite_musicagainstdrugsry_2017

 

Kesäni Kesätiimissä

Kesää voi viettää monella eri tapaa.
Joku voi olla kesätöissä jäätelökioskilla, joku voi opiskella kesäopintoja tai joku voi vain saada yöseuraa Kirkkopuiston puluista. Itselläni ei ihan noissa piireissä kesä sujunut, vaikka kadulla hengasinkin kahden loistotyypin kanssa ja häiritsin ihmisiä kyselemällä heiltä syvällisiä kysymyksiä.

Miksi tein noin, saatat kysyä. No, teimme kahden kaverini kanssa pienen ja useitakin tahoja ilahduttavan tempauksen kyselemällä Kompassilla ihmisiltä, mikä teki heidät onnelliseksi juuri sillä hetkellä. Saattaa kuulostaa hieman ahdistavalta ja oudolta, mutta näin me tehtiin. Päädyimme kehittämään tempausta porukalla, päästyämme viideksi viikoksi pilottikokeiluun Music Against Drugs ry:lle. Pilottikokeilua kutsuttiin Kesätiimiksi, joka kesti vain viisi viikkoa kesästä, heinäkuun toiselta viikolta elokuun toiselle puoleen väliin. Jakso oli lyhyt mutta ytimekäs, työntäyteinen mutta innostava ja viihdyttävä.

Itse päädyin Music Against Drugs ry:lle erään onnenkantamoisen kautta. Viime keväänä huhtikuun paikkeilla, etsin itselleni harjoittelupaikkaa, sillä olen opiskelijana korkeakoulussa. En rehellisyyden nimissä edes tiennyt, millaista paikkaa etsisin, Googletin vain kaikkia mahdollisia Jyväskylän alueen nuorisotoimintaa järjestäviä tahoja. Vahingossa löysin Music Against Drugs ry:n nettisivut, ja sillä puhuttiin jostain Ink-tiimistä. Ensi ajatus Ink-tiimistä oli hieman hämmentynyt, sillä siitä tuli mieleen suomennoksen jälkeen “muste”, mutta tutkittuani pari minuuttia lisää, huomasin, etten ollut vieläkään aivan kartalla, mutta en välittänyt siitä, sillä kyseessä oli kuitenkin ehkäisevää päihdetyötä tekevä järjestö, ja sellainen työnteko kiinnostaa minua opiskelujen päätyttyä. Laitoin hakemuksen, jossa kysyin, että saisiko heiltä kesäksi harjoittelupaikkaa, sillä sellaista tarvitsin, jotta saisin kesäksi opintotuen.

Odottelin vähän aikaa vastausta, kunnes sain kuin sainkin puhelinsoiton, jota olin innoissani toivonut. Valitettavasti innostus hiipui pian, kun minulle kerrottiin, ettei Ink-tiimitoimintaa järjestetä lähtökohtaisesti kesäisin. No, ei asialle tietenkään voinut mitään, mutta vähän kyllä harmitti. Kului muutama viikko lisää, kun yhtäkkiä sainkin uuden puhelinsoiton. Minulle sanottiin, että Music Against Drugs aikoi kokeilla kesäksi nuorista koostuvan tiimi järjestämistä, jossa voisimme päästä toteuttamaan itseämme hieman lyhyemmässä jaksossa kuin mitä Ink-tiimit yleensä ovat. Minulta kysyttiin, olinko vielä kiinnostunut tulemaan heille tähän kokeilutiimiin. Onneksi minun ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä en ollut saanut loppukesäksi harjoittelupaikkaa, joten  mieluusti otin paikan vastaan.

Heinäkuu lähestyi ja siirryin Väinönkadulle, jossa tapasin tiimini. Olimme toisillemme ennestään tuntemattomia, eikä kukaan meistä tuntenut ohjaajiakaan sen paremmin. Uusien ihmisten tapaaminen jännittää aina, mutta jotenkin me saimme lähes samantien pyörät pyörimään ja suunnittelutyön alkamaan sen suhteen, mitä me tuon viiden viikon aikana tekisimme. Ihan ensimmäisinä päivinä listasimme ajatuksia, mitä haluaisimme tehdä, mikä meitä kiinnosti ja mitä me osasimme tehdä ennestään. Siinä istuttiin sohvilla ja alettiin ihan “out of nowhere” puhumaan asioista, kuten erilaisista ruokavalioista, koulukiusaamisesta, somekulttuurista jne. kunnes huomattiin, että asetelmamme muistutti aika pitkälti Talk Show meininkiä ja me saimme siitä ehkä parhaimman idean ikinä: tehdään sosiaaliseen mediaan keskusteluvideoita, joissa mietittäis ja pohdittais ajankohtaisia asioita.

Ensin piti opetella livestriimaamista, ja me saimme pikaisen oppitunnin sen suhteen, ja olimmekin valmiita rakentamaan studio itsellemme. Linjasimme myös aiheen, mistä keskustelisimme. Aiheita oli vaikka muille jakaa ja jos meillä olisi ollut vähän enemmän aikaa, niin olisimme varmaan voineet tehdä paljonkin videoita, mutta me ehdittiin tehdä kaksi, mikä sekin oli mieletön voitto ja saavutus. Aiheiksi meille muodostui “Nuoret ja Somekulttuuri” ja “Erilaisuus”. Ihan tällaisilla kevyillä aiheilla siis mentiin. Molemmista videoista tuli tunnin mittaisia, ja vaikka teknisten ongelmien vuoksi videot eivät aina pitäneet ääntä tai kuvaa, niin meillä itsellämme ainakin oli hauskaa. Ja sehän tarkoitus olikin, että kolme kaverusta keskustelee asioista, jotka heitä itseään kiinnostivat kovasti.

Striimien lisäksi me järjestimme kesägallup-tempauksen, josta pienessä alustuksessani mainitsin. Aiheen suunnittelussa ja plakaatin teossa ei mennyt kauaakaan ja pian lähdimmekin Väinönkadulta kävelemään kompassille pyytämään ihmisiä kirjoittamaan ajatuksiaan kysymykseen “Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?”. Alkuun jännitti, että miten hommat lähtevät sujumaan ja aika moni arastelikin kirjoittaa tauluun, mutta jotkut keräsivät rohkeutta tulla kysymään, että mitä ihmettä me keskellä kävelykatua seisottiin kysymässä syvällisiä “random”-ihmisiltä. Pian kuitenkin selvennettiin, keitä me olemme ja miksi olimme siellä. Ja parin tunnin seisoskelun ja ihmisten kanssa jutustelun jälkeen saimme taulun täyteen ajatuksia. Ehkä mieleenpainuvimmat kirjoitukset olivat “Donitsi”, “Robottipölynimuri” ja “-30% lohikeitto”

Toisen gallupin teimme Mataralle, jonne Music Against Drugsin toimitilatkin siirtyivät, aiheella: “Miten voit tehdä jonkun toisen ihmisen onnelliseksi?” Kiersimme kaikki mahdolliset Mataran järjestöt, jotka olivat palanneet kesälomalta ja kävimme esittäytymässä heille ja pyytämässä ajatuksia tauluumme. Järjestöt, joita tapasimme, olivat innoissaan tekstistämme, vaikka he myönsivät, että aihe oli vaativa. He kuitenkin pitivät ajatuksesta, että tulimme yllättäen heiltä asiaa kysymään ja ehkä hieman häiriköimään heidän työpäiviään. Saimme taulun täyteen, ja saimme myös tiedotettua Mataran väelle, että muutimme heidän naapuriin. Samalla, kun opettelimme striimivideoiden tekemistä, saimme myös opetusta kameroiden käytöstä. Olin aiemminkin kuvannut kameralla, mutta en koskaan ajatellut sen olevan todella mutkikasta. Tai ei se mitään kvanttifysiikkaa ollut, mutta nyt ymmärsin vähän paremmin kaikkien nappien merkitykset järjestelmäkameroissa. Ennen otin vain kuvia, miettimättä sen kummemmin, miten sitä kameraa voisi oikeasti käyttää. No myönnettäköön, että vaikka ehkä jotain opin, niin suurin osa opetuksesta valui viemäristä alas, kun en ole päässyt käyttämään kameraa vähään aikaan. Oli kuitenkin hauska oppia.

Päivät alkoivat vähentyä, ja me halusimme kehitellä jotain hauskaa ohjaajillemme.Olimme jo jonkin aikaa yrittäneet järjestää pientä pilaa meidän mentorille, mutta ne pilat eivät aina oikein onnistuneet. Piti keksiä jotain parempaa. Eräänä loppukesän aamuna keksimme järjestää ohjaajillemme ”Escape Room”-pilan. Suunnittelimme pakohuonetta yli viikon ja me kielsimme ohjaajiamme tulemasta huoneeseen, tai muuten suunnitelma olisi mennyt pilalle. Toimiston väki varmaan luuli, että me muutuimme antisosiaalisiksi, koska me vetäydyimme huoneeseen ja olimme merkanneet oviin kylttejä, jotka kielsivät sisäänpääsyn ulkopuolisilta. Meillä oli jopa salainen koputuskoodi, jota me ei kyllä aina muistettu käyttää. Me rakensimme pakohuoneen täyteen erilaisia tehtäviä, ei ehkä kovin spektaakkelinomaisia, koska meillä ei ollut sellaista välineistöä, mutta saimme aikaiseksi ihan hauskoja inside-läpällä muodotettuja tehtäviä. Ja parhainta hommassa oli, että me kuvasimme sen koko heidän toilailunsa siellä. Me piilotimme kameran huoneeseen, ja kun viimein koitti Kesätiimin läksiäiset, pistimme ohjaajamme suorittamaan tehtävää, ja naureskellen katselimme muun henkilökunnan kanssa, kun rakkaat ohjaajamme yrittivät selviytyä ulos huoneesta.

Kesätiimin aika kului yllättävän nopeasti, enkä olisi halunnut sitä lopettaa niin pian. Vaikka teimme kaikkea kreisiä ja mielettömän siistejä juttuja, niin minulle se ei ollut kaikkein tärkein tai merkityksellisin asia. Kaikkein parasta minulle oli huomata, että me kolmestaan loimme mielettömän hyvän tiimin, ja itselleni henkilökohtaisesti, tunsin, että sain olla oma itseni heidän kanssaan. Ja vielä hienompaa asiasta teki meidän ohjaajat, ja heidän antamansa tuki. Aina emme viettäneet heidän kanssaan aikaa, sillä heillä oli toimiston muuttokuviot meneillään ja tietenkin heidän omat työtehtävät, jotka piti hoitaa, mutta tieto siitä, että he olivat meidän tukenamme koko ajan kaikessa, mitä me ikinä saimmekaan päähämme.

Alunperin tulin Music Against Drugsille harjoitteluun, jotta saisin kouluhommat pois alta, ja hommat hoidettua. En vain osannut arvata, että siitä kesästä tuli elämäni parasta aikaa. Olin aiemmin tänä vuonna ollut pahassa fiiliksessä, koska olin palannut ulkomailta vapaaehtoistyöstä, joka ei ollutkaan sujunut kauhean hyvin. Päästyäni kesätiimiin, tunsin oloni parantuvan huimasti. En ole vielä täysin onnistunut korjaamaan itseäni, mutta tiedän meneväni koko ajan parempaan suuntaan. Siitä suuri kiitos kuuluu kahdelle muulle kesätiimin jäsenelle Ullalle ja Jesselle, jotka hyväksyivät minut porukkaansa sellaisena kuin olen. Ja kiitokset myös Anssille, Miialle ja Iikalle, jotka tukivat ja kannustivat eteenpäin.

Kylmä kesä ohitettiin, ollaan ny marraskuussa, ja sain mahdollisuuden jatkaa Ink-tiimissä.
Saas nähdä, mihin tästä vielä päädyn. 😉

Sonja Salonen,

kesätiimi 2017

Mintun ja Rosan TET-kuulumisia

Tulimme TET-harjoitteluun Music Against Drugs ry:hyn maanantaina. Olimme innokkaita ottamaan tulevan viikon vastaan, eikä kumpaakaan meistä jännittänyt erityisemmin. Tullessamme toimistolle esittelimme itsemme muutamalle ihmiselle. Kaikki olivat todella mukavia ja iloisia. Harmiksemme ohjaajamme Miia sairastui, mutta onneksi toimiston muu väki auttoi meitä tehtävissä ja antoi niitä lisää. Ensimmäinen päivä meni tutustuessa yhdistykseen ja sen toimintaan. Päivän lopuksi pumppasimme myös jumppapalloja toimiston olohuoneeseen. Lähdimme kotiin hyvillä mielin ja seuraavaa päivää odottaen.

Toisena päivänä homma oli jo tutumpaa kuin maanantaina. Saimme arvioitavaksi paljon julisteita, joita laitetaan esille kouluihin. Kirjoitimme jokaisesta julisteesta hyviä ja huonoja puolia, mikä veikin koko päivän. Pidimme välissä myös tauon olohuoneessa, jossa on nyrkkeilysäkki, jumppapalloja, säkkituoleja, pingispöytä ja keinu. Ihmiset olivat jo tutumpia ja paikka alkoi tuntua siltä, että täällä olisi kiva työskennellä vaikka aikuisena.

Keskiviikkona katsoimme julisteet loppuun ja saimme testata yläkoulun tukioppilaille järjestettävää kyselyä nuorista ja nuorten harrastamisesta. Loppupäivän olimme kävelyllä Ink-tiimin kanssa. Kävelyllä teimme erilaisia keskustelutehtäviä pienissä ryhmissä. Tunnelma oli sama kuin tiistaina eli erittäin mukava.

Torstaina Minttu oli kipeänä. Aamulla kävin kaupassa ohjaajamme Miian kanssa ja laminoin lappuja. Loppupäivä oikeastaan meni siinä, kun kirjoitin tekemämme arvostelut julisteista puhtaaksi koneella.

Perjantaina oli TET-harjoittelumme viimeinen päivä. Aamulla teimme perusasioita esim. tyhjensimme tiskikoneen ja laminoimme pari kylttiä oviin. Askartelimme myös magneetteja Ink-tiimin kanssa. Lounaan jälkeen kirjoitimme tämän blogin loppuun ja Miia piti molemmille arviointikeskustelun. Kaiken kaikkiaan TET-jakso oli mukava ja antoisa Music Against Drugs ry:ssä. Kiitos vielä kaikille mukana olleille ohjaajille, Ink-tiimille ja koko toimiston väelle!

Minttu Hyvärinen ja Rosa Rauhala, Mankolan yhtenäiskoulu 9lk.

Käy antamassa äänesi Music Against Drugs ry:lle Samsungin äänestyksessä

Music Against Drugs ry on saanut ilon ja kunnian olla ehdokkaana upeassa seurassa Samsungin äänestyksessä.
Lue lisää, mistä tarkemmin on kysymys ja käy antamassa äänesi TÄÄLTÄ.

Äänestysaikaa on 31.5.2017 asti. 🙂

Ink-tiimin kevään 2017 soma-kampanjassa taistellaan syrjintää vastaan ja ollaan syrjittyjen puolella

Sun puolella 2017 on syrjinnän ja kiusaamisen vastainen kampanja. Syrjintä kuuluu olennaisesti koulukiusaamiseen, vaikka se onkin usein vaikea mieltää kiusaamiseksi ja se jää siksi usein huomioimatta. Tavoitteenamme on lisätä tietoutta syrjinnästä ja sen mahdollisista vaikutuksista, sekä lisätä tietoisuutta siitä, kuinka puuttua syrjintään. Lisäksi tavoitteenamme on lisätä tietoisuutta erilaisista tukiverkostoista ja selventää nuorille, mistä hakea apua syrjintään tai sen aiheuttamiin ongelmiin.

 

Tarkoituksenamme on tuoda julki syrjintää tai kiusaamista kokeneiden selviytymistarinoita ja näin herättää ajatuksia siitä, kuinka vahingollista se voi todellisuudessa olla. Tulevaisuudessa tulemme julkaisemaan vapaaehtoisten kertomia syrjintä -ja kiusaamistarinoita videoiden muodossa ja myös sinä voit lähettää meille oman tarinasi joko sosiaalisessa mediassa viestillä tai sähköpostitse (anni.parkkonen@musicagainstdrugs.info 12.5.2017 mennessä). Kysy rohkeasti lisätietoja, jos haluat tietää lisää kampanjastamme! 

 

Lisätietoja kampanjasta Facebook-sivulla.

 

Kampanja on Music Against Drugs ry:n Ink-tiimin nuorten suunnittelema ja toteuttama projekti, joka toimii osana Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishanketta.

 

Music Against Drugs ry on käynnistänyt paikallisen, nuorten työelämäosallisuutta edistävän Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishankkeen (2015–2018). Kehittämishanke on osa Sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus STEA:n Paikka auki -avustusohjelmaa, jonka tavoitteena on edistää erityisesti vaikeasti työllistyvien ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten mahdollisuuksia päästä työelämään sekä vahvistaa nuorten työelämävalmiuksia.

Millainen olisi maailma ilman ehkäisevää päihdetyötä?

Viikolla 45 vietettiin ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Monesti törmään itse ajatukseen, ettei ehkäisevällä päihdetyöllä ole enempää annettavaa, kuin pelotella ääritapauksilla huumeidenkäyttäjistä ja kertoa faktoja, jotka kaikki tietävät entuudestaan. Mutta millainen oikeasti olisi maailma, jos ehkäisevää päihdetyötä ei toteutettaisi?

Mitä jos vain kiellettäisiin koskemasta huumeisiin ja se siinä, odotettaisiin vain hiljaa. Apua saisi vasta kun vahinko on jo tapahtunut ja stigma palanut syvälle käyttäjän statukseen, rikosrekisteriin ja potilastietoihin. Lohduttomaan tilanteeseen joutuneet olisivat kaman välittäjien ja totaalikielto-moralisoijien välissä, eikä kumpikaan suunta tuntuisi järin kutsuvalta. Päihdekasvatus ilman nuorta läheisesti koskevaa motiivia ei ole mielestäni kovinkaan tehokasta. Jos nuorille tarjotaan uhkakuvia eikä faktoihin perustuvaa tietoa päihteistä, miten voidaan olettaa nuorten oman itsenäisen ajattelun kehittyvän? Saati heidän tulevaisuudessa ottavan vastuuta omista valinnoistaan? Vaikka ehkäisevä päihdetyö ei voi täysin estää nuorten päihteidenkäyttöä, laadukas päihdekasvatus voi saada nuoren ottamaan huomioon, mikä vaikutus valinnoilla on omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

On tärkeää tarjota nuorille parempaa tekemistä kuin vetää pää täyteen. Kunnallisen nuorisotyön ohella myös järjestöissä tehtävä ehkäisevä päihdetyö mahdollistaa nuorille kohtaamispaikkoja ja harrastuksia. Esimerkiksi Music Against Drugsin toimiston torstai-iltamat ja joulukuu 10. järjestetty valtakunnallisen bändikilpailun finaalitapahtuma Veturitalleilla. Koska jokainen tarvitsee arjestaan palautumiseen rentoutumiskeinoja, siihen on oltava tarjolla päihteettömiä vaihtoehtoja.

Sara Peuhkuri, Ink-tiimi 3

 

 

Tutkija mukaan Ink-tiimin meininkiin? Miksipä ei.

Kun tulin tammikuussa Music Against Drugs ry:lle tekemään opinnäytetyötä Ink-tiimiin kuuluvasta bänditiimistä, ajattelin että olen vain tutkija, ulkopuolinen. Nyt, yli 4 kuukautta myöhemmin, tilanne on hieman eri.

Alussa ajattelin, ettei minun kuulu osallistua tiimin arkeen. Olin vain seuraamassa bänditiimin toimintaa, ei muuta. Ensimmäinen kerta, kun olin oikeasti osana heidän arkeaan, taisi olla ensimmäinen lyriikkaklinikka. Olin tapani mukaan hiljaa sivummalla (kyllä, osaan olla myös hiljaa välillä), kun Stenu pyysi minuakin kirjoittamaan lyriikoita. Siitä lähtien aloin pikkuhiljaa osallistumaan koko Ink-tiimin arkeen enemmän ja enemmän. Aluksi tulin perjantaisin bänditreenien jälkeen syömään ja kirjoittamaan puhtaaksi observointeja. Kohta olinkin jo osana levyraateja, minulta kysyttiin mielipidettä tai neuvoa. Kaikki tulivat juttelemaan eikä kukaan ihmetellyt mitä tein toimistolla. Minut jopa lisättiin tiimin yhteiseen Whatsapp-keskusteluun.

IMG_5520

Bänditiimin Emmi, Riku, Manu ja Juho pitivät huolen siitä, että opinnäytetyön tekeminen oli kivaa. 🙂

Oli hienoa seurata sivusta ja myöhemmin ihan sisältäkin päin, kuinka toisilleen tuntemattomista ihmistä tulee niinkin tiivis ja toimiva yhteisö. Kaikki otetaan huomioon ja osaksi mahtavia ruokapöytäkeskusteluja. Apua saa heti kun sitä tarvitsee eikä mitään tehdä tosikkomeiningillä. Jopa tämmöinen ulkopuolinen tutkija otettiin avosylin vastaan. Yllätyin kuinka kiinnostuneita kaikki olivat tutkimuksestani ja kuinka ihanan avoimesti bänditiimi osallistui esimerkiksi unelmakarttojen askarteluun. En tiedä mitä oikein odotin kun tutkimukseni aloitin, mutta en todellakaan osannut kuvitella saavani ympärilleni näin paljon ihania ihmisiä.

Täytyy kyllä sanoa, että koko toimiston väki on aidosti kiinnostuneita Ink-tiimin nuorista. Tämä välittyy kaikkeen heidän tekemiseensä ja myös saamaani tukeen kirjoittamisen kanssa. Kuka muu tilaaja muka laittaa vielä iltamyöhäänkin korjausehdotuksia ja kutsuu vielä Ink-tiimin läksiäisiinkin? Voin sanoa, ettei kovin moni. Etten taas jaarittele liian pitkään tai mene sivuraiteille, nyt on kiitosten vuoro. Kiitos ihana bänditiimi että sain tehdä kanssanne töitä. Kiitos kaikki Ink-tiimiläiset mahtavasta seurastanne ja vielä erityismaininta törkeän hyvistä ruokapöytäkeskusteluista. Kiitos työntekijät, ilman teidän tukeanne opparini olisi varmasti mennyt roskikseen heti alussa. Iso kiitos kaikille!

P.S. Meinasi tämäkin ”gootti” itkeä katsoessa bändin soittoa taidenäyttelyn avajaisissa.

Janita Jussila 

Opinnäytetyö on luettavissa  täältä.

Heitä hymy! -kampanjan taidenäyttelyn avajaisia vietettiin 26.4.

 

Heitä hymy! -kampanjan  taidenäyttelyn avajaisia vietettiin Jyväskylän Veturitallien Kisko-kahvilassa tiistaina 26.4. klo 18.00–19.30. Paikalle saapui tiimin lisäksi parisenkymmentä henkilöä. Ilta piti sisällään maittavia herkkuja, elävää musiikkia, sanataidetta sekä miellyttäviä puheenvuoroja: Jyväskylän Nuorisopalveluiden edustajana paikalle saapui nuorisovaltuuston puheenjohtaja Olli Lintu ja Music Against Drugs ry:ltä ääneen pääsivät sekä valmentajat Miio Seppänen ja Reeta Nitovuori että sosiaalisen markkinoinnin tiimiliideri, kampanjapäällikkö Sari Kämäräinen.

Hyvyys oli illan teemana vahvasti läsnä. Kampanjabiisi ”LOL suomeksi” soi akustisena kauniisti kahvilan avarissa tiloissa. Taidenäyttelyä odotettiin koko tiimin voimin useita viikkoja, ja sen toivottiin olevan tietynlainen huipennus koko kevään kestäneelle projektityölle. Sitä se oli. Heitä hymy! -kampanjan viestintävastaavana tunsin iloa, ylpeyttä ja haikeutta. Meillä on koossa monipuolinen, innovatiivinen ja omistautuva tiimi, jonka yhteisvoimaa tulen varmasti kaipaamaan. Ilta oli lämminhenkinen ja tiimin näköinen: ulkona satoi vettä, mutta onnistuimme kaappaamaan valoa sisätiloihin. Siellä se hehkui, meidän keskellämme ja meissä. Toisaalta kaikki ne huikaisevat taideteokset eivät olisikaan ansainneet osakseen yhtään vähempää.


Taiteilijat: Joanna Nättinen, Emmi Palomäki, Aino Ikävalko, Krista Jäntti, Jasper Rekola, Kaspian Nurro, Elina Kautto

 

Aino Ikävalko

 

Kampanjapäällikkö Sari hyppii riemusta - työ on saatu päätökseen.

Kampanjapäällikkö Sari hyppii riemusta 😉 – työ on saatu päätökseen.

Avajaisissa tarjoiltiin mm. sydämenmuotoisia vohveleita <3.

Avajaisissa tarjoiltiin mm. sydämenmuotoisia vohveleita <3.

Iloisia ihmisiä avajaistarjoilujen keskellä.

Iloisia ihmisiä avajaistarjoilujen keskellä.

Esillä taidetta nuorilta.

Esillä taidetta nuorilta.

Ink-tiimin uudet työntekijät Satu, Timo ”Stenu” ja Sari esittäytyvät

 

uudet työntekijät, Ink-tiimi

Kuvassa Ink-tiimin uudet työntekijät, ylhäältä alaspäin Satu, Timo ”Stenu” ja Sari.

 

Sari Auhtola, projektipäällikkö


Aloitin 19.4. Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishankkeessa projektipäällikkönä, jatkaen Ainon hyvin viitoittamalla tiellä. Koulutukseltani olen kasvatuspsykologi (KM). Työurallani olen toiminut järjestö- ja projektikentällä pääasiassa työllisyyden, ehkäisevän päihdetyön ja nuorten osallisuuden teemojen parissa. Lisäksi erityinen sydämen asiani on draamakasvatus ja toiminnalliset menetelmät, joita pyrin pitämään mukana elämäni kaikilla osa-alueilla. Ink-tiimiin tuon kokemukseni ja osaamiseni näiden teemojen parista, ja odotankin innolla esimerkiksi toiminnallisten harjoitusten yhdistämistä projektityöhön ja nuorten valmennukseen!

 

Timo ”Stenu” Stenfors, toiminnanohjaaja/valmentaja


Aloitin toiminnanohjaaja/valmentajana Music Against Drugs ry:ä huhtikuussa 2016.
Koulutukseltani olen muusikko ja valmistunut kyseiseen taiteenlajiin Jyväskylän konservatoriosta. Olen toiminut muusikkona yli 20 vuodenajan erilaisissa kokoonpanoissa. Omaan erittäin vahvan työelämätuntemuksen sekä pitkän uran yrittäjänä musiikin alalla. Tuon tiimeihin etenkin vahvaa kokemusta työelämästä, musiikista sen kaikissa muodoissa sekä yrittäjyydestä. Odotan innolla työskentelyä INK-tiimeissä nuorten parissa!

 

Satu Virtala, toimistoassistentti

Olen Satu ja aloitin hetki sitten työskentelyn toimistoassistenttina Music Against Drugs ry:ssä. Olen ollut täällä aikaisemmin pienen työkokeilujakson ja kiinnostuin toimistoassistentin paikasta siitä kuultuani. Luonteestani löytyy rauhallisuutta ja huumorikin on suuri osa persoonaani. Alkuun saatan vaikuttaa ujolta, mutta rentoudun yleensä melko nopeastikin, kunhan pääsen sisälle kuvioihin ja tutustun ihmisiin. Vapaa-aikani kuluu musiikin teon, kirjoittamisen, ystävien sekä perheen parissa. Lisäksi pelailen silloin tällöin konsolipelejä ja käyn myös salilla huhkimassa muutamisen kertaa viikossa, siihen ainakin pyritään. Välillä tulee rämmittyä metsissä geokätköjen perässä ja muutama pallokin saattaa pysyä jongleeratessa ilmassa. :simple_smile:

 

Music Against Drugs ry toivottaa uudet iloiset työntekijät lämpimästi tervetulleiksi tiimiin! 

 

Tiimiharjoittelija-vlogi, Joanna Nättinen