Käy antamassa äänesi Music Against Drugs ry:lle Samsungin äänestyksessä

Music Against Drugs ry on saanut ilon ja kunnian olla ehdokkaana upeassa seurassa Samsungin äänestyksessä.
Lue lisää, mistä tarkemmin on kysymys ja käy antamassa äänesi TÄÄLTÄ.

Äänestysaikaa on 31.5.2017 asti. 🙂

Ink-tiimin kevään 2017 soma-kampanjassa taistellaan syrjintää vastaan ja ollaan syrjittyjen puolella

Sun puolella 2017 on syrjinnän ja kiusaamisen vastainen kampanja. Syrjintä kuuluu olennaisesti koulukiusaamiseen, vaikka se onkin usein vaikea mieltää kiusaamiseksi ja se jää siksi usein huomioimatta. Tavoitteenamme on lisätä tietoutta syrjinnästä ja sen mahdollisista vaikutuksista, sekä lisätä tietoisuutta siitä, kuinka puuttua syrjintään. Lisäksi tavoitteenamme on lisätä tietoisuutta erilaisista tukiverkostoista ja selventää nuorille, mistä hakea apua syrjintään tai sen aiheuttamiin ongelmiin.

 

Tarkoituksenamme on tuoda julki syrjintää tai kiusaamista kokeneiden selviytymistarinoita ja näin herättää ajatuksia siitä, kuinka vahingollista se voi todellisuudessa olla. Tulevaisuudessa tulemme julkaisemaan vapaaehtoisten kertomia syrjintä -ja kiusaamistarinoita videoiden muodossa ja myös sinä voit lähettää meille oman tarinasi joko sosiaalisessa mediassa viestillä tai sähköpostitse (anni.parkkonen@musicagainstdrugs.info 12.5.2017 mennessä). Kysy rohkeasti lisätietoja, jos haluat tietää lisää kampanjastamme! 

 

Lisätietoja kampanjasta Facebook-sivulla.

 

Kampanja on Music Against Drugs ry:n Ink-tiimin nuorten suunnittelema ja toteuttama projekti, joka toimii osana Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishanketta.

 

Music Against Drugs ry on käynnistänyt paikallisen, nuorten työelämäosallisuutta edistävän Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishankkeen (2015–2018). Kehittämishanke on osa Sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus STEA:n Paikka auki -avustusohjelmaa, jonka tavoitteena on edistää erityisesti vaikeasti työllistyvien ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten mahdollisuuksia päästä työelämään sekä vahvistaa nuorten työelämävalmiuksia.

Millainen olisi maailma ilman ehkäisevää päihdetyötä?

Viikolla 45 vietettiin ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Monesti törmään itse ajatukseen, ettei ehkäisevällä päihdetyöllä ole enempää annettavaa, kuin pelotella ääritapauksilla huumeidenkäyttäjistä ja kertoa faktoja, jotka kaikki tietävät entuudestaan. Mutta millainen oikeasti olisi maailma, jos ehkäisevää päihdetyötä ei toteutettaisi?

Mitä jos vain kiellettäisiin koskemasta huumeisiin ja se siinä, odotettaisiin vain hiljaa. Apua saisi vasta kun vahinko on jo tapahtunut ja stigma palanut syvälle käyttäjän statukseen, rikosrekisteriin ja potilastietoihin. Lohduttomaan tilanteeseen joutuneet olisivat kaman välittäjien ja totaalikielto-moralisoijien välissä, eikä kumpikaan suunta tuntuisi järin kutsuvalta. Päihdekasvatus ilman nuorta läheisesti koskevaa motiivia ei ole mielestäni kovinkaan tehokasta. Jos nuorille tarjotaan uhkakuvia eikä faktoihin perustuvaa tietoa päihteistä, miten voidaan olettaa nuorten oman itsenäisen ajattelun kehittyvän? Saati heidän tulevaisuudessa ottavan vastuuta omista valinnoistaan? Vaikka ehkäisevä päihdetyö ei voi täysin estää nuorten päihteidenkäyttöä, laadukas päihdekasvatus voi saada nuoren ottamaan huomioon, mikä vaikutus valinnoilla on omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

On tärkeää tarjota nuorille parempaa tekemistä kuin vetää pää täyteen. Kunnallisen nuorisotyön ohella myös järjestöissä tehtävä ehkäisevä päihdetyö mahdollistaa nuorille kohtaamispaikkoja ja harrastuksia. Esimerkiksi Music Against Drugsin toimiston torstai-iltamat ja joulukuu 10. järjestetty valtakunnallisen bändikilpailun finaalitapahtuma Veturitalleilla. Koska jokainen tarvitsee arjestaan palautumiseen rentoutumiskeinoja, siihen on oltava tarjolla päihteettömiä vaihtoehtoja.

Sara Peuhkuri, Ink-tiimi 3

 

 

Tutkija mukaan Ink-tiimin meininkiin? Miksipä ei.

Kun tulin tammikuussa Music Against Drugs ry:lle tekemään opinnäytetyötä Ink-tiimiin kuuluvasta bänditiimistä, ajattelin että olen vain tutkija, ulkopuolinen. Nyt, yli 4 kuukautta myöhemmin, tilanne on hieman eri.

Alussa ajattelin, ettei minun kuulu osallistua tiimin arkeen. Olin vain seuraamassa bänditiimin toimintaa, ei muuta. Ensimmäinen kerta, kun olin oikeasti osana heidän arkeaan, taisi olla ensimmäinen lyriikkaklinikka. Olin tapani mukaan hiljaa sivummalla (kyllä, osaan olla myös hiljaa välillä), kun Stenu pyysi minuakin kirjoittamaan lyriikoita. Siitä lähtien aloin pikkuhiljaa osallistumaan koko Ink-tiimin arkeen enemmän ja enemmän. Aluksi tulin perjantaisin bänditreenien jälkeen syömään ja kirjoittamaan puhtaaksi observointeja. Kohta olinkin jo osana levyraateja, minulta kysyttiin mielipidettä tai neuvoa. Kaikki tulivat juttelemaan eikä kukaan ihmetellyt mitä tein toimistolla. Minut jopa lisättiin tiimin yhteiseen Whatsapp-keskusteluun.

IMG_5520

Bänditiimin Emmi, Riku, Manu ja Juho pitivät huolen siitä, että opinnäytetyön tekeminen oli kivaa. 🙂

Oli hienoa seurata sivusta ja myöhemmin ihan sisältäkin päin, kuinka toisilleen tuntemattomista ihmistä tulee niinkin tiivis ja toimiva yhteisö. Kaikki otetaan huomioon ja osaksi mahtavia ruokapöytäkeskusteluja. Apua saa heti kun sitä tarvitsee eikä mitään tehdä tosikkomeiningillä. Jopa tämmöinen ulkopuolinen tutkija otettiin avosylin vastaan. Yllätyin kuinka kiinnostuneita kaikki olivat tutkimuksestani ja kuinka ihanan avoimesti bänditiimi osallistui esimerkiksi unelmakarttojen askarteluun. En tiedä mitä oikein odotin kun tutkimukseni aloitin, mutta en todellakaan osannut kuvitella saavani ympärilleni näin paljon ihania ihmisiä.

Täytyy kyllä sanoa, että koko toimiston väki on aidosti kiinnostuneita Ink-tiimin nuorista. Tämä välittyy kaikkeen heidän tekemiseensä ja myös saamaani tukeen kirjoittamisen kanssa. Kuka muu tilaaja muka laittaa vielä iltamyöhäänkin korjausehdotuksia ja kutsuu vielä Ink-tiimin läksiäisiinkin? Voin sanoa, ettei kovin moni. Etten taas jaarittele liian pitkään tai mene sivuraiteille, nyt on kiitosten vuoro. Kiitos ihana bänditiimi että sain tehdä kanssanne töitä. Kiitos kaikki Ink-tiimiläiset mahtavasta seurastanne ja vielä erityismaininta törkeän hyvistä ruokapöytäkeskusteluista. Kiitos työntekijät, ilman teidän tukeanne opparini olisi varmasti mennyt roskikseen heti alussa. Iso kiitos kaikille!

P.S. Meinasi tämäkin ”gootti” itkeä katsoessa bändin soittoa taidenäyttelyn avajaisissa.

Janita Jussila 

Opinnäytetyö on luettavissa  täältä.

Heitä hymy! -kampanjan taidenäyttelyn avajaisia vietettiin 26.4.

 

Heitä hymy! -kampanjan  taidenäyttelyn avajaisia vietettiin Jyväskylän Veturitallien Kisko-kahvilassa tiistaina 26.4. klo 18.00–19.30. Paikalle saapui tiimin lisäksi parisenkymmentä henkilöä. Ilta piti sisällään maittavia herkkuja, elävää musiikkia, sanataidetta sekä miellyttäviä puheenvuoroja: Jyväskylän Nuorisopalveluiden edustajana paikalle saapui nuorisovaltuuston puheenjohtaja Olli Lintu ja Music Against Drugs ry:ltä ääneen pääsivät sekä valmentajat Miio Seppänen ja Reeta Nitovuori että sosiaalisen markkinoinnin tiimiliideri, kampanjapäällikkö Sari Kämäräinen.

Hyvyys oli illan teemana vahvasti läsnä. Kampanjabiisi ”LOL suomeksi” soi akustisena kauniisti kahvilan avarissa tiloissa. Taidenäyttelyä odotettiin koko tiimin voimin useita viikkoja, ja sen toivottiin olevan tietynlainen huipennus koko kevään kestäneelle projektityölle. Sitä se oli. Heitä hymy! -kampanjan viestintävastaavana tunsin iloa, ylpeyttä ja haikeutta. Meillä on koossa monipuolinen, innovatiivinen ja omistautuva tiimi, jonka yhteisvoimaa tulen varmasti kaipaamaan. Ilta oli lämminhenkinen ja tiimin näköinen: ulkona satoi vettä, mutta onnistuimme kaappaamaan valoa sisätiloihin. Siellä se hehkui, meidän keskellämme ja meissä. Toisaalta kaikki ne huikaisevat taideteokset eivät olisikaan ansainneet osakseen yhtään vähempää.


Taiteilijat: Joanna Nättinen, Emmi Palomäki, Aino Ikävalko, Krista Jäntti, Jasper Rekola, Kaspian Nurro, Elina Kautto

 

Aino Ikävalko

 

Kampanjapäällikkö Sari hyppii riemusta - työ on saatu päätökseen.

Kampanjapäällikkö Sari hyppii riemusta 😉 – työ on saatu päätökseen.

Avajaisissa tarjoiltiin mm. sydämenmuotoisia vohveleita <3.

Avajaisissa tarjoiltiin mm. sydämenmuotoisia vohveleita <3.

Iloisia ihmisiä avajaistarjoilujen keskellä.

Iloisia ihmisiä avajaistarjoilujen keskellä.

Esillä taidetta nuorilta.

Esillä taidetta nuorilta.

Ink-tiimin uudet työntekijät Satu, Timo ”Stenu” ja Sari esittäytyvät

 

uudet työntekijät, Ink-tiimi

Kuvassa Ink-tiimin uudet työntekijät, ylhäältä alaspäin Satu, Timo ”Stenu” ja Sari.

 

Sari Auhtola, projektipäällikkö


Aloitin 19.4. Nuorten inklusiivinen tiimimalli -kehittämishankkeessa projektipäällikkönä, jatkaen Ainon hyvin viitoittamalla tiellä. Koulutukseltani olen kasvatuspsykologi (KM). Työurallani olen toiminut järjestö- ja projektikentällä pääasiassa työllisyyden, ehkäisevän päihdetyön ja nuorten osallisuuden teemojen parissa. Lisäksi erityinen sydämen asiani on draamakasvatus ja toiminnalliset menetelmät, joita pyrin pitämään mukana elämäni kaikilla osa-alueilla. Ink-tiimiin tuon kokemukseni ja osaamiseni näiden teemojen parista, ja odotankin innolla esimerkiksi toiminnallisten harjoitusten yhdistämistä projektityöhön ja nuorten valmennukseen!

 

Timo ”Stenu” Stenfors, toiminnanohjaaja/valmentaja


Aloitin toiminnanohjaaja/valmentajana Music Against Drugs ry:ä huhtikuussa 2016.
Koulutukseltani olen muusikko ja valmistunut kyseiseen taiteenlajiin Jyväskylän konservatoriosta. Olen toiminut muusikkona yli 20 vuodenajan erilaisissa kokoonpanoissa. Omaan erittäin vahvan työelämätuntemuksen sekä pitkän uran yrittäjänä musiikin alalla. Tuon tiimeihin etenkin vahvaa kokemusta työelämästä, musiikista sen kaikissa muodoissa sekä yrittäjyydestä. Odotan innolla työskentelyä INK-tiimeissä nuorten parissa!

 

Satu Virtala, toimistoassistentti

Olen Satu ja aloitin hetki sitten työskentelyn toimistoassistenttina Music Against Drugs ry:ssä. Olen ollut täällä aikaisemmin pienen työkokeilujakson ja kiinnostuin toimistoassistentin paikasta siitä kuultuani. Luonteestani löytyy rauhallisuutta ja huumorikin on suuri osa persoonaani. Alkuun saatan vaikuttaa ujolta, mutta rentoudun yleensä melko nopeastikin, kunhan pääsen sisälle kuvioihin ja tutustun ihmisiin. Vapaa-aikani kuluu musiikin teon, kirjoittamisen, ystävien sekä perheen parissa. Lisäksi pelailen silloin tällöin konsolipelejä ja käyn myös salilla huhkimassa muutamisen kertaa viikossa, siihen ainakin pyritään. Välillä tulee rämmittyä metsissä geokätköjen perässä ja muutama pallokin saattaa pysyä jongleeratessa ilmassa. :simple_smile:

 

Music Against Drugs ry toivottaa uudet iloiset työntekijät lämpimästi tervetulleiksi tiimiin! 

 

Tiimiharjoittelija-vlogi, Joanna Nättinen

Tiimiharjoittelija-vlogi, Sari Kämäräinen (viikko 7)

Tiimiharjoittelija-blogi, Tiina Harju (vko 7)


Kaikkien on saatava kulkee se oma tie – Muuten maalissa ei tunnu, että ollaan siellä.

 

Vaatteitani, ulkonäköäni ja hiustyyliäni haukuttiin sekä nälvittiin. Joka vuosi yhteisenä koulukuvauspäivänä vaatteitani pilkattiin ja kuinka minä pilaan olemuksellani koko luokkakuvan. Nuo sanat osuivat ja upposivat kuin nuolet. Vaatteisiini piirrettiin ja minut valittiin aina koulun liikuntatunneilla joukkueeseen viimeisenä. Olen yrittänyt unohtaa ne vuodet, käsitellä niitä etteivät ne häiritse, mutta ikävä kyllä ne satuttavat yhä. Se pieni tyttö joka kasvoi tuntien, ettei kukaan pidä hänestä tai kuuntele häntä, kulkee edelleen mukanani. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joku saattaisi vain sanoa, että se kaikki on ollutta ja  mennyttä. Unohda menneet ja jatka elämääsi. Voi kun se kävisikin yhtä helposti.

Kun valmistuin painotuotantoassistentiksi keväällä vuonna  2013, ajattelin vihdoin ja viimein, nyt jos koskaan asiani varmasti lähtisivät järjestymään. Minulla oli vihdoinkin ammatti, voisin unohtaa kaiken sen ikävän mitä sekä peruskoulussa, että ammattiopistossa tapahtui. En osannut edes itsekään ajatella, että kiusatuksi joutuminen jättäisi minuun jälkensä ja jotka olisivat läsnä vielä vuosia myöhemminkin. Pahimmillaan kiusaaminen voi viedä nuorelta jopa elämisen ilon.

Vaikutukset näkyvät mm. silloin, jos joku kehuu minua. Hämmennyn siitä, enkä välttämättä osaa ottaa kiitosta vastaan siten kuin pitäisi. Pidän itseäni toissijaisena, annan helposti muiden mielipiteiden jyrätä omieni yli ja pienikin vastoinkäyminen voi saada minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi. En ole saanut riittävästi kokea, miltä tuntuu onnistua jossakin. Sitäkin enemmän olen joutunut kuuntelemaan syytöksiä ja tiedän paremmin miltä tuntuu epäonnistua. Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin? Kuinka moni tulee ajatelleeksi, että millaiset vaikutukset sillä kaikella voi olla sellaiseen nuoreen jolla on koko elämä vielä edessä? Puhumattakaan peruskoulua käyvästä lapsesta. Tulee tunne siitä, että ehkä se ongelma todellakin olen vain minä itse.

Blogikuva1

Kuvassa tämän blogitekstin kirjoittanut Tiina Harju.


Tätä tekstiä kirjoittaessani olen jo 26-vuotias, mutta nuorisolaki määrittelee minut silti nuoreksi. Nuoreksi aikuiseksi. Olen pitkäaikaistyötön, joka on täyttänyt työhakemuksia pääsemättä edes haastatteluihin, hakenut opiskelemaan saaden aina “
et tullut hyväksytyksi koulutukseen” -kirjeitä. Onko se siis ihme, että tuntee itsensä epäonnistuneeksi, turhaksi ja mitättömäksi? Pakostakin sitä tulee miettineeksi, että kannattaako enää edes yrittää? Motivaatio laskee. Kehotetaan ja kannustetaan olemaan oma itsensä. Tavoittelemaan unelmia. Kuinka se voi onnistua, jos siihen ei anneta edes mahdollisuutta?

 

 

Tuon nyt ensimmäisen kerran ne vuosia pääni sisällä olleet ajatukset ja pohdinnat kaikkien luettavaksi. Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus, mutta jos nuorelta viedään mahdollisuus kouluttautua, päästä työelämään ja ylipäätään ote omaan elämään, kuinka voidaan olettaa että meissä mitään tulevaisuutta on?

Ajatuksiani voi käydä lukemassa enemmän KSML:n Stoori.fi-blogiportaalissa.

Pyrin vaikuttamaan blogissani siihen, että nimenomaan nuoret saisivat oman äänensä kuuluviin ja meitä kuunneltaisiin. Blogiini pääset seuraavaa linkkiä klikkaamalla: Nuoren ääni kuuluviin

 

Merit Kokkonen palkittiin Mysteeri Kuopion lahjakortilla Music Against Drugs Säpinää -kilpailussa 6.11.2015

IMG_1563

Merit Kokkonen palkittiin Music Against Drugs Säpinää -kilpailussa Mysteeri Kuopion lahjakortilla.

 

Merit Kokkonen on kuopiolainen nuori, joka toimii aktiivisesti monenlaisessa harrastustoiminnassa. Vapaa-ajallaan Merit osallistuu muun muassa kuorotoimintaan, toimii erilaisissa ohjaustehtävissä ja tukioppilaana. Merit valittiin Kuopion Music Against Drugs Säpinää -kilpailun voittajaksi 6.11.2015. Palkinnoksi kilpailusta Merit sai Mysteeri Kuopion lahjakortin, jonka myötä hän pääsee kavereidensa kanssa kokeilemaan, miten ripeästi mysteerit ratkeavat Room Escape -seikkailussa.

Music Against Drugs Säpinää -kilpailun voiton kunniaksi esitimme Meritille kysymyksiä, ja pyysimme häntä kertomaan hieman fiiliksistään ja taustastaan aktiivisena nuorena.

 

Kerro vapaasti itsestäsi.

”Hei olen Merit Kokkonen. Olen 15-vuotias eli käyn yhdeksännettä luokkaa. Lempiaineitani koulussa ovat musiikki, kotitalous ja matikka. Koulussa olen mukana oppilaskunnassa, liikkuvassa-koulussa ja olen tukioppilas. Minä harrastan kuoroa, olen Pilotti-kerhon ohjaaja ja vertaisohjaaja nuorisotaloilla. Olin viime viikolla mukana myös kansainvälisellä leirillä, jossa oli mukana Italialaisia, Slovenialaisia ja Irlantilaisia. Minä pidän eniten elämässäni kavereistani,
perheestäni ja laulaminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Olen nimittäin jo pitkään halunnut olla laulaja.”

 

Milloin ja missä tilanteessa kuulit, että sinut on ilmoitettu mukaan Säpinää-kilpailuun? Miltä tämä sinusta tuntui/millaisia fiiliksiä heräsi?

”Tiesin asiasta jo siinä vaiheessa, kun minua oltiin ilmoittamassa mukaan. Olen ollut alusta asti todella innoissani Säpinää-kilpailusta, ja hyvillä mielin lähdin siihen mukaan.”

 

Minkä asioiden uskot olevan syynä siihen, että juuri sinut ilmoitettiin kisaan mukaan?

”Luulisin, että minut ilmoitettiin mukaan aktiivisuuteni takia, olen koko ajan jossain kun on niin paljon harrastuksia.”

 

Miten kannustaisit muita nuoria mukaan erilaiseen harrastustoimintaan?

”Tosi moni nuori varmaan luulee, että harrastuksista ei ole hyötyä, mutta asiahan ei ole niin. Harrastukset tuovat paljon iloa, uusia kokemuksia ja kavereita elämääsi!”

 

Mitä erilaiseen harrastustoimintaan osallistuminen voi mielestäsi nuorelle antaa?

”Hyviä kavereita, uusia kokemuksia ja paljon muuta. Minulle esimerkiksi kuoro on tuonut todella hyviä ystäviä ja aina kun menen kuoroharjoituksistani kotiin, niin olen tosi onnellinen ja muutenkin hyvällä tuulella. Sitten taas tukioppilas toiminta, vertaisohjaajana oleminen ja Pilotti-kerhon ohjaus on jotain aivan uskomatonta. Siinä täytyy oikeasti heittäytyä, kun vedät jotain peliä, että saat muutkin lähtemään siihen mukaan. Ja se kun onnistut siinä, että kaikki lähtee mukaan. Sinulle tulee niin onnistunut olo ja saat olla ylpeä itsestäsi, se on jotain niin ihanaa!”

 

Miten Music Against Drugs ry:n toiminta on näkynyt viime viikkojen aikana Kuopion alueella?

”Ainakin nuorisotalot ja koulut ovat olleet täynnä Music Against Drugs julisteita. Meidän koulussa on ollut myös aiheeseen liittyviä aamunavauksia ja tukioppilaat ovat järjestäneet kaikenlaisia pelejä.”

 

Mitä Music Against Drugs tuo järjestönä mieleesi?

”Music Against Drugs järjestö on omasta mielestäni todella kannustava nuoria kohtaan. Verkkosivut ainakin antavat sellaisen kuvan.”

 

Onnea vielä kerran voittajalle!