Tiimiharjoittelija-blogi, Riku Oksa (vko 47)

Olen nyt viidet­tä viikkoa Music Against Drugs ‑tiimi­har­joit­te­lus­sa. Hommia­ni on ollut chatis­sa agenttien/vapaaehtoisten kanssa keskus­te­le­mi­nen sekä erinäis­ten tapah­tu­mien järjes­tä­mi­ses­sä apuna olemi­nen ja ohjel­man keksi­mi­nen. Erityi­ses­ti Halloween-miitin järjes­tä­mi­nen oli hauskaa, koska siellä pääsin tapaa­maan niitä nuoria ihan kasvo­tus­ten, joiden kanssa olin chatis­sa aikai­sem­min keskus­tel­lut. Sitten tieten­kin olen päässyt kuole­maan eli kunto­nyrk­kei­lyyn. Oli kroppa lieväs­ti hellänä seuraa­van viikon. Ei enää ikinä urhei­lua. Hyi. Kuole­mi­sen lisäksi päästiin tiimi­lei­ril­le, jossa pääsin vetämään leikke­jä ja mietti­mään hohdo­kas­ta tulevai­suut­ta viiden vuoden päästä. Tulevai­suu­den suunni­tel­mii­ni kuuluu mm. kahden miljoo­nan euron velat, mutta kummin­kin suht hyvä mieli. Tai ainakin sinne päin.

Mutta rehel­li­ses­ti sanot­tu­na tässä eniten kuumot­te­lee kaikki ne koulu­hom­mat, mitä on kummin­kin unohta­nu tehdä ja siitä saa sitten kuulla parin viikon päästä, kun pääsee takas koulun­pen­kil­le nukku­maan ja laiskot­te­le­maan. Ellen mä sit jää tänne jatka­maan vielä hommia. Eli tällein kolmen tunnin yöunil­la, ilman mitään muisti­ku­via, mitä mä tähän blogiin eilen kirjo­tin ja ilman, että luen tätä tekstiä kokonai­suu­des­saan, päällim­mäi­set fiilik­set ovat hyvät.

Riku Oksa