Tutkija mukaan Ink-tiimin meininkiin? Miksipä ei.

nuori kirjoittamassa muistiinpanoja.

Kun tulin tammi­kuus­sa Music Against Drugs ry:lle tekemään opinnäy­te­työ­tä Ink-tiimiin kuulu­vas­ta bändi­tii­mis­tä, ajatte­lin että olen vain tutkija, ulkopuo­li­nen. Nyt, yli 4 kuukaut­ta myöhem­min, tilanne on hieman eri.

Alussa ajatte­lin, ettei minun kuulu osallis­tua tiimin arkeen. Olin vain seuraa­mas­sa bändi­tii­min toimin­taa, ei muuta. Ensim­mäi­nen kerta, kun olin oikeas­ti osana heidän arkeaan, taisi olla ensim­mäi­nen lyriik­kakli­nik­ka. Olin tapani mukaan hiljaa sivum­mal­la (kyllä, osaan olla myös hiljaa välillä), kun Stenu pyysi minua­kin kirjoit­ta­maan lyrii­koi­ta. Siitä lähtien aloin pikku­hil­jaa osallis­tu­maan koko Ink-tiimin arkeen enemmän ja enemmän. Aluksi tulin perjan­tai­sin bändit­ree­nien jälkeen syömään ja kirjoit­ta­maan puhtaak­si obser­voin­te­ja. Kohta olinkin jo osana levyraa­te­ja, minulta kysyt­tiin mieli­pi­det­tä tai neuvoa. Kaikki tulivat jutte­le­maan eikä kukaan ihmetel­lyt mitä tein toimis­tol­la. Minut jopa lisät­tiin tiimin yhtei­seen Whatsapp-keskus­te­luun.

Oli hienoa seurata sivusta ja myöhem­min ihan sisäl­tä­kin päin, kuinka toisil­leen tunte­mat­to­mis­ta ihmistä tulee niinkin tiivis ja toimiva yhteisö. Kaikki otetaan huomioon ja osaksi mahta­via ruoka­pöy­tä­kes­kus­te­lu­ja. Apua saa heti kun sitä tarvit­see eikä mitään tehdä tosik­ko­mei­nin­gil­lä. Jopa tämmöi­nen ulkopuo­li­nen tutkija otettiin avosy­lin vastaan. Yllätyin kuinka kiinnos­tu­nei­ta kaikki olivat tutki­muk­ses­ta­ni ja kuinka ihanan avoimes­ti bändi­tii­mi osallis­tui esimer­kik­si unelma­kart­to­jen askar­te­luun. En tiedä mitä oikein odotin kun tutki­muk­se­ni aloitin, mutta en todel­la­kaan osannut kuvitel­la saavani ympäril­le­ni näin paljon ihania ihmisiä.

nuoria soittimien kanssa pelleilemässä.

Bändi­tii­min Emmi, Riku, Manu ja Juho pitivät huolen siitä, että opinnäy­te­työn tekemi­nen oli kivaa. 🙂

Täytyy kyllä sanoa, että koko toimis­ton väki on aidosti kiinnos­tu­nei­ta Ink-tiimin nuoris­ta. Tämä välit­tyy kaikkeen heidän tekemi­seen­sä ja myös saamaa­ni tukeen kirjoit­ta­mi­sen kanssa. Kuka muu tilaaja muka laittaa vielä iltamyö­hään­kin korjauseh­do­tuk­sia ja kutsuu vielä Ink-tiimin läksiäi­siin­kin? Voin sanoa, ettei kovin moni. Etten taas jaarit­te­le liian pitkään tai mene sivurai­teil­le, nyt on kiitos­ten vuoro. Kiitos ihana bändi­tii­mi että sain tehdä kanssan­ne töitä. Kiitos kaikki Ink-tiimi­läi­set mahta­vas­ta seuras­tan­ne ja vielä erityis­mai­nin­ta törkeän hyvistä ruoka­pöy­tä­kes­kus­te­luis­ta. Kiitos työnte­ki­jät, ilman teidän tukean­ne oppari­ni olisi varmas­ti mennyt roskik­seen heti alussa. Iso kiitos kaikil­le!

P.S. Meinasi tämäkin ”gootti” itkeä katsoes­sa bändin soittoa taide­näyt­te­lyn avajai­sis­sa.

Janita Jussila 
Opinnäy­te­työ on luetta­vis­sa täältä.